Työttömyys ja työvoimapolitiikka Suomessa ja Kainuussa 1990-luvulla

Abstract

Suomessa oli 1990-luvun alussa paha lama, jonka seurauksena työvoiman kysyntä väheni voimakkaasti. Vuosina 1991–1994 katosi 450 000 työpaikkaa. Työvoimapoliittisten toimenpiteiden avulla koetettiin vähentää työttömyyttä. Työvoimakoulutuksen avulla ylläpidettiin työttömien ammattitaitoa ja tukityöllistämisellä estettiin työttömien syrjäytymistä työmarkkinoilta. Opinnäytetyöni tarkoituksena oli arvioida työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuutta Suomessa ja Kainuussa 1990-luvulla. Tarkoitus oli myös selvittää kenelle työvoimapoliittiset toimenpiteet kohdistetaan ja pohtia kohdistuksen oikeudenmukaisuutta. Opinnäytetyöni tarkastelee 1990-luvun työttömyyden kehittymistä, syitä suureen työttömyyteen, työttömyydestä aiheutuvia kustannuksia sekä millaisin työvoimapoliittisin toimenpitein työttömien määrää yritettiin vähentää 1990-luvulla. Opinnäytetyöni koostuu työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuutta koskevien tutkimusten kirjallisuuskatsauksesta sekä empiirisestä osasta, joka pohjautuu työministeriön työnvälitystilastoihin vuosilta 1991–1999. Näiden tilastojen pohjalta on tehty taulukot ja excel-ohjelmalla graafisia kuvioita. Kainuussa työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuus ei ollut yhtä hyvä kuin Etelä-Suomessa. Kainuussa tukitöillä katkaistiin työttömyyttä ja estettiin syrjäytymistä, varsinkin 1990-luvun pahimpina työttömyysvuosina. Vaikuttavuustavoitteet ohjasivat työvoimakoulutusta helpommin työllistyviin työttömiin. Työvoimakoulutukseen valikoitui pääasiassa alle kuusi kuukautta työttömänä olleita ja pitkäaikaistyöttömien osuus työvoimakoulutukseen osallistuneista oli korkeimmillaankin vain 20 prosenttia. Juuri pitkäaikaistyöttömät tarvitsisivat ammatillista työvoimakoulutusta kaikkein eniten, sillä heidän keskimääräistä alhaisempi koulutustasonsa ja ammattitaidottomuutensa ovat suurimmat työllistymisen esteet. Julkisen sektorin tukityöllistäminen ei juuri auttanut työttömiä työllistymään avoimille työmarkkinoille. Yksityisellä sektorilla tukityöllistämisen vaikuttavuus oli hiukan parempi. Merkittäviä eroja eri sektoreille työllistettyjen työttömien välillä ei ollut. Työvoimakoulutuksen vaikuttavuus oli suhteellisen vähäinen. Saadut tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia, koska puuttuvien työllisyystilanne-tietojen osuus oli suhteellisen suuri.

At the beginning of the 1990s Finland had the bad recession which reduced the demand for labour considerably. During the 1990–1994 the number of jobs lost was 450 000. The aim of the labour policy measures was to reduce unemployment. Through labour market training professional skills were maintained. Wage-related measures prevented marginalisation of the unemployed. The purpose of this final year project was to evaluate the effectiveness of the labour policy measures in Finland and in Kainuu in the 1990s. The purpose was to study the target group of the labour policy measures and the fairness of targeting. This final year paper examines the developing of unemployment in the 1990s, reasons for the mass unemployment, the costs of unemployment and the labour policy measures which were used in order to reduce unemployment in the 1990s. This final year paper consists of the literature review concerning the effectiveness of the labour policy measures and the empiric section based on the statistical follow-up system maintained by the Labour Administration during 1991–1999. The active measures had less effective in Kainuu than in southern Finland. In Kainuu the measures were used to cut unemployment and prevent marginalisation especially in the years of high unemployment rate. The demand for better effectiveness of the labour market training caused the selection of the short-term unemployed. Majority of participants in the labour market training were unemployed less than six months and the maximum proportion of long-term unemployed was 20 per cent. Because of lacking education and being unskilled, the long-term unemployed would benefit most from vocational labour market training. The effectiveness of placement in the public sector was less effective than in the private sector. There was no notable difference between the participants in different sectors. The effectiveness of labour market training was relatively low. However, the results are only suggestive because of missing data.