Sponsorointiyhteistyön kehittämisideoita naisten mäkihyppyyn
Ylijärvi, Janne (2016)
Ylijärvi, Janne
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605117110
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605117110
Tiivistelmä
Huippu-urheilu tarvitsee toiminnalleen rahoituksensa. Kansainvälinen kilpailutoiminta, valmennusleirit, valmentautumisen tukipalvelut ja myös arkiset valmentautumisen asiat eivät onnistu ilman riittävää toiminnan rahoitusta. Huippu-urheilussa kilpailu on kaikissa lajeissa kovaa työtä, jolle on urheilijan omistauduttava saavuttaakseen menestyksen.
Opinnäytetyöni on katsaus sponsorointiyhteistyön teoreettiseen onnistumiseen ja selvitys nykyisten mäkihypyn naisurheilijoiden taloudellisista resursseista urheilijakyselyllä sekä lajin päävalmentajan kanssa käydyn keskustelun perusteella. Sponsorille kohdennetun kyselyn kautta haettiin sponsorin näkökulmaa ja esimerkkiä, kuinka yhteistyötä voi hyödyntää ja miten siinä on onnistuttu. Urheilusponsoroinnin kannalta naisten mäkihyppy on varmasti uusi ja erilainen kohde mahdollisille sponsoreille. Samalla se voi olla kannanotto tai yhteistyö voi tuoda uuden ulottuvuuden Suomalaisen hiihtourheilun tukemiseen. Lajilla ei ole samaa tunnettavuutta kuin suomalaisella miesten mäkihypyllä tai muilla pohjoismaisilla hiihtolajeilla. Laji on samalla kansainvälisesti kehittyvä. Naisten mäkihyppyä tukemalla ei tue ainoastaan huippu-urheilua vaan samalla koko lajin kehitystyötä, koska lajiyhteisö on pieni.
Naisten mäkihyppy on nuori urheilulaji huippu-urheilun näkökulmasta. Suomella on vahvat perinteet mäkihypyssä ja myös naisia on suomalaisissa mäkitorneissa ollut lajin alkuajoista lähtien. Kun naisten mäkihyppy kehittyi kansainvälisesti huimaa vauhtia ja laji taisteli itsensä olympialajiksi, ei Suomi pysynyt mukana tässä kilpailussa. Osaksi tähän oli syynä myös taloudelliset resurssit, jotka koko mäkihypyn ja yhdistetyn lajiryhmässä eivät tuntuneet riittäviltä. Samalla myös uuden ryhmän mukaan tulo koettiin enemmän resurssien viejänä kuin mahdollisuutena. Lisäksi harrastajamäärät lajissa olivat laskeneet ja lajikulttuuri ei ollut valmis tyttöjen mukaan tuloon lajin parissa. Tilanne on huomattavasti parantunut ja tyttöurheilijat eivät ole enää samalla tavalla eriarvoisessa asemassa. Kuitenkin resurssit ovat rajalliset ja toiminnan kehittämiseksi tulisi resursseja kasvattaa.
Työn keskeisenä tuloksena ja johtopäätöksenä nousi esiin ajatus naisten mäkihypyn kohderyhmästä. Onko naisten mäkihypyllä sama kohderyhmä kuin perinteisesti mäkihypyllä, vai voisiko naisten mäkihypyn kautta tulla uusia kohderyhmiä mäkihyppyä seuraavien ihmisten pariin? Voisiko naisten mäkihyppy tavoittaa uusia potentiaalisia lajin seuraajia ja uusia sponsorointiyhteistyön kannalta kiinnostavia ihmisryhmiä, joiden hyödyntäminen olisi lajin markkinoinnin kannalta tärkeää?
Opinnäytetyöni on katsaus sponsorointiyhteistyön teoreettiseen onnistumiseen ja selvitys nykyisten mäkihypyn naisurheilijoiden taloudellisista resursseista urheilijakyselyllä sekä lajin päävalmentajan kanssa käydyn keskustelun perusteella. Sponsorille kohdennetun kyselyn kautta haettiin sponsorin näkökulmaa ja esimerkkiä, kuinka yhteistyötä voi hyödyntää ja miten siinä on onnistuttu. Urheilusponsoroinnin kannalta naisten mäkihyppy on varmasti uusi ja erilainen kohde mahdollisille sponsoreille. Samalla se voi olla kannanotto tai yhteistyö voi tuoda uuden ulottuvuuden Suomalaisen hiihtourheilun tukemiseen. Lajilla ei ole samaa tunnettavuutta kuin suomalaisella miesten mäkihypyllä tai muilla pohjoismaisilla hiihtolajeilla. Laji on samalla kansainvälisesti kehittyvä. Naisten mäkihyppyä tukemalla ei tue ainoastaan huippu-urheilua vaan samalla koko lajin kehitystyötä, koska lajiyhteisö on pieni.
Naisten mäkihyppy on nuori urheilulaji huippu-urheilun näkökulmasta. Suomella on vahvat perinteet mäkihypyssä ja myös naisia on suomalaisissa mäkitorneissa ollut lajin alkuajoista lähtien. Kun naisten mäkihyppy kehittyi kansainvälisesti huimaa vauhtia ja laji taisteli itsensä olympialajiksi, ei Suomi pysynyt mukana tässä kilpailussa. Osaksi tähän oli syynä myös taloudelliset resurssit, jotka koko mäkihypyn ja yhdistetyn lajiryhmässä eivät tuntuneet riittäviltä. Samalla myös uuden ryhmän mukaan tulo koettiin enemmän resurssien viejänä kuin mahdollisuutena. Lisäksi harrastajamäärät lajissa olivat laskeneet ja lajikulttuuri ei ollut valmis tyttöjen mukaan tuloon lajin parissa. Tilanne on huomattavasti parantunut ja tyttöurheilijat eivät ole enää samalla tavalla eriarvoisessa asemassa. Kuitenkin resurssit ovat rajalliset ja toiminnan kehittämiseksi tulisi resursseja kasvattaa.
Työn keskeisenä tuloksena ja johtopäätöksenä nousi esiin ajatus naisten mäkihypyn kohderyhmästä. Onko naisten mäkihypyllä sama kohderyhmä kuin perinteisesti mäkihypyllä, vai voisiko naisten mäkihypyn kautta tulla uusia kohderyhmiä mäkihyppyä seuraavien ihmisten pariin? Voisiko naisten mäkihyppy tavoittaa uusia potentiaalisia lajin seuraajia ja uusia sponsorointiyhteistyön kannalta kiinnostavia ihmisryhmiä, joiden hyödyntäminen olisi lajin markkinoinnin kannalta tärkeää?