How is the Constraint-Induced Movement Therapy affecting stroke patient’s quality of life? : A literature review

Abstract

Stroke is one of most prevalent disease worldwide and its cost to society is immense. Most patients sustain some level of disability and dependence after stroke. A challenge in stroke rehabilitation is that patient enduring upper limb paresis develop compensation strategies to overcome pain and frustration from not being able to realize functional movement. This is called learned non-use. Taub understood from research on monkeys that preventing the use of the healthy upper limb supports recovery of the paretic limb. He developed a therapeutic protocol called Constrain-Induced Movement Therapy (CIMT) which shows promising (Taub, 1968).

Based on ICF framework, rehabilitation should tend to bring therapeutic outcomes at the level of body functioning, activity and participation taking into consideration individual and environmental factors. This means that the ultimate goal of rehabilitation is to increase pa-tient’s quality of life. In this literature review how Constraint-Induced Movement Therapy or some adaptation of it affects stroke quality of life was studied. To that end in 2015 a re-search was conducted in PudMed, CINAHL, Cochrane Library and PEDro databases based on searching queries using combinations of keywords “Constraint-Induced Movement Ther-apy. Stroke Impact Scale and Quality of Life. From this searches 15 articles were selected for analysis.

From the selected articles it appears that CIMT has a good therapeutic potential for the pa-tients eligible for the therapy. Patients whom may benefit from it must have mild hemi-paresis with some level of wrist and carpal extension as well as satisfactory cognitive func-tion (Mini Mental Scale evaluation > 24). Modified-CIMT using much shorter therapeutic sessions are as efficient as the original CIMT protocol which makes it safer to patient and more accessible to therapist in terms of logistic and resources.

It appeared that quality of life was too often not addressed as a primary outcome but it is changing in the literature. From this review it seems that CIMT has a positive effect on quali-ty of life of stroke patients though really mild and mostly on the physical aspects of it like level of activity and realization of Activity of Daily Living (ADL). Patients would benefit from re-administration of the treatment and home based practice which here in Finland should be easy to implement.

Aivoverenkiertohäiriön on yksi eniten esiintyvistä sairauksista maailmassa. Siitä aiheutuvat kustannukset yhteiskunnalle ovat erittäin korkeita. Suurimmalle osalle potilaista jää aivoverenkiertohäiriön jälkeen jokin tominnanrajoitus.

Aivoverenkiertohäiriön jälkeisen kuntoutuksen haasteena on se, että potilas, jonka yläraaja on vammautunut, kehittää korvaavia käyttötapoja välttääkseen raajan toiminnanrajoituksesta aiheutuvaa turhautumista ja kipua. Tämä kutsutaan ns. opituksi käyttämättömyydeksi. Taubin mukaan apinoilla tehty tutkimus osoittaa, että terveen käden käytön estäminen auttaa vammatutuneen raajan parantumista. Hän on kehittänyt tehostetun käden käytön kuntoutusohjelman (Constraint- induced movement therapy, CIMT), jonka tulokset vaikuttavat lupaavilta (Taub, 1968).

Perustuen ICF viitekehykseen, kuntoutuksen avulla pitäisi pyrkiä saavuttamaan tuloksia toimintakyvyn, aktiivisuuden ja osallistumisen tasolla mukaan lukien henkilökohtaiset ja ympäristötekijät. Tämä tarkoittaa, että päätavoitteena kuntoutuksessa on kuntoutujan elämälaadun koheneminen. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on pyritty vastaamaan kysymykseen miten tehostetun käden käytön kuntoutusohjelma tai sen sovellutukset vaikuttavat aivoverenkiertohäiriöpotilaan elämänlaatuun.

Artikkeleista ilmenee, että tehostetun käden käytön kuntoutuksesta vaikuttavat hyötyvän potilaat, kenellä on lievä toispuolihalvaus ja ranteen ojennus mahdollista sekä tyydyttävällä tasolla oleva kognitiivinen suorituskyky (arvioituna Mini Mental Scalen avulla). Modifioidulla tehostetun käden käytön kuntoutusohjelman avulla toteutettu kuntoutus vaikuttaa olevan yhtä tehokasta kuin alkuperäinen menetelmä.

Katsauksen tutkimuksissa elämän laatu ei ole ensisijaisena tulosmuuttujana, mutta se on muuttamassa kirjallisuudessa. Tästä kirjallisuuskatsauksesta ilmenee, että tehostetun käden käytön kuntoutusohjelmalla on myönteinen, mutta melko vähäinen vaikutus elämänlaatuun aivoverenkiertohäiriöpotilailla koskien ensisijaisesti elämänlaadun fyysisiä tekijöitä, kuten aktiivisuutta päivittäisiä toimintoja. Potilaat voisivat hyötyä hoidon uudelleenjärjestelyistä ja kotona tehtävästä harjoittelusta. Tämän pitäisi olla helppoa toteuttaa Suomessa.