"Et se on mun mielest semmonen hyvä potku."

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tunnistaa niska-hartiaoireisen kuntoutujan omatoimiseen harjoitteluun motivoitumiseen vaikuttavia tekijöitä. Teoriatiedon ja empiirisen aineiston pohjalta tarkoituksena on esittää motivoitumisen tukemiseen liittyviä kehittämisehdotuksia fysioterapeutin työhön. Opinnäytetyön aihe on fysioterapian kehittämisen kannalta tärkeä, koska terapeuttinen harjoittelu on yksi fysioterapian käytetyimmistä menetelmistä. Onnistunut fysioterapia vaatii sekä asiakkaan että fysioterapeutin motivoitumista toimintaan. Vaikka motivoituminen on yksi fysioterapian onnistumisen avainasioista, on siihen liittyvää tutkimusta tehty vielä varsin vähän. Opinnäytetyön teoreettisessa osassa motivaatiota ja motivoitumiseen vaikuttavia tekijöitä tarkastellaan sekä yleisesti että kuntoutumisen viitekehyksestä käsin. Lisäksi määritellään motivaation lähikäsitteet ja kuntoutus sekä tarkastellaan niskahartiaoireisen kuntoutujan erityispiirteitä ja kuntoutumista. Opinnäytetyö on laadullinen ja aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta Kiipulan kuntoutuskeskuksen niska-hartiaoireisten kuntoutuskurssille osallistunutta kuntoutujaa. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, jonka teemat oli muodostettu teoriatiedosta nousseiden motivaation kannalta olennaisten asioiden pohjalta. Saatu aineisto analysoitiin sisällön analyysiä soveltaen. Sisällön analyysi oli pääsääntöisesti deduktiivinen, jolloin aineisto luokiteltiin ennalta muodostettuun analyysirunkoon. Tuloksista voidaan päätellä, että niska-hartiaoireista kuntoutujaa motivoivat omatoimiseen harjoitteluun konkreettiset, omasta tilanteesta lähtöisin olevat tavoitteet, vertaistuki ja luottamus harjoitusohjelman vaikuttavuuteen. Fysioterapeutin on huomioitava näiden lisäksi myös kuntoutujan muutosvaihe tukeakseen parhaalla mahdollisella tavalla kuntoutujan motivoitumista omaan kuntoutumiseensa. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka suuri osa niska-hartiakuntoutujista todella motivoituu omatoimiseen harjoitteluun, ja poikkeavatko silloin motivoitumiseen vaikuttaneet tekijät tässä opinnäytetyössä esitetyistä.

The goal of this thesis is to identify factors that lead to self-motivated training in neck pain rehabilitees. Based on both theoretical and empirical material, its purpose is to provide physiotherapists guidance in incorporating motivational factors in their daily work. The subject matter of the thesis is important in the development of physiotherapy, because therapeutic training is one of its most frequently used modalities. Both the client and the physiotherapist have to be motivated for physiotherapy to be successful. However, despite motivation being one of the key elements in successful physiotherapy, there is currently a very limited amount of published research on it. The theoretical section of this thesis discusses motivation and its elements in the context of general population as well as from the perspective of rehabilitation. In addition, the thesis provides definitions for concepts closely related to motivation and rehabilitation. Also the specific characteristics of neck pain rehabilitees and their rehabilitation is discussed. The thesis is qualitative in nature. A thematic interview was used to collect empirical data from six rehabilitees who took part in a rehabilitation programme in Kiipula Rehabilitation Center. The interview themes were established based on a literature review. The data collected was analyzed by content analysis. The content analysis was mainly deductive and the material thus categorized according to the analysis outline. To summarize the findings, what appears to motivate a rehabilitee with neck and shoulder symptoms, are concrete goals that are based on the rehabilitee's own situation, a support network and confidence in the effectiveness of the exercise program. The physiotherapist also has to consider the client's stage of change to optimally engage the rehabilitee's own motivation. In the future it would be interesting to follow up on how many neck pain rehabilitees remain motivated enough to actually engage in self-motivated training after their rehabilitation programme is over and whether the motivational factors reported at that point coincide with those presented in this thesis.