Hahmojen surun ilmaisu Disneyn piirrosanimaatioelokuvissa : piirrosanimaation edut sekä tekijän mahdollisuudet tunteen ilmaisussa

Abstract

Kirjallisen opinnäytetyöni aiheena on hahmojen surun ilmaisu Disneyn piirrosanimaatioelokuvissa. Tavoitteena on tutkia, mitä vahvuuksia piirrosanimaatiolla on tunteen ilmaisussa. Tekstissä tarkastellaan kolmea tunneilmaisultaan toisistaan poikkeavaa elokuvakohtausta Disneyn eri elokuvista sekä mietitään, mitkä ovat piirrosanimaation ilmaisun edut muihin animaatiotyyleihin verrattuna. Lisäksi selvitetään, miten animaattorit tekevät piirrettyjen hahmojen tunteista parhaimmillaan niin samaistuttavia, että ne tuntuvat todellisilta.

Kohtaukset elokuvista Aarreplaneetta (2002), Leijonakuningas (1994) sekä Keisarin uudet kuviot (2000) mahdollistavat usean eri tyylisen surun ilmaisun tarkastelun: ihmishahmojen surun, eläinten surun sekä liioitellun, naurattamaan tarkoitetun surun. Tutkittavana on erityisesti animaattorin eli tekijän näkökulma sekä se, mistä tekijät hakevat inspiraatiota hahmojensa tunteiden animointiin. Selviää, että usein hahmojen tunteita haetaan oman elämän kokemuksista. Animaattoreiden työskentelytekniikoita verrataan teatterin ihmisnäyttelijöiden ilmaisukeinoihin ja todetaan niiden olevan hyvin samankaltaisia. Pohdinnan aikana selvitetään, mikä tekee juuri piirrosanimaatiosta ilmaisukeinona niin tehokkaan.

Havaintojen jälkeen selvitetään, onko perusteellista väittää piirrosanimaation olevan muita animaatiotyylejä parempi tunteen ilmaisun keino. Tutkitaan myös ammattianimaattoreiden mielipiteitä. Tarkkailtavaksi otetaan kohtaus Disneyn 3D-animaatioelokuvasta Frozen (2013), jonka tunteen ilmaisua verrataan elokuvan esituotantovaiheessa toteutettuihin piirrosanimaatiotesteihin. Vaikka Frozenin 3D-animaatio näyttää olevan tunneilmaisultaan jähmeämpää kuin piirrosanimaatiotestit, on tiedostettava ettei tämä päde kaikissa tapauksissa. 3D-animaatio voi aina olla tunneilmaisultaan piirrosanimaatiota elävämpää – ja päinvastoin. Lopuksi tiivistetään, miksi kyse ei koskaan ole pelkästään animaatiotyylin valinnasta, vaan kokonaisuudesta.

The subject of my thesis is the expression of sadness of characters in Disney’s hand-drawn animated movies. The objective is to explore 2D animation’s strengths in expression. Three scenes in movies that differ in their style of expression are studied. It is then pondered what 2D animation’s benefits are compared with other animation styles. It is also examined how animators are able to draw emotions so strong that, at best, they can feel real.

Scenes from the movies Treasure Planet (2002), The Lion King (1994) and The Emperor’s New Groove (2000) enable the viewer to explore different ways to express sadness: the sadness of human characters, animal characters and the kind of sadness that is intentionally funny. Especially under inspection is the animator’s point of view and where the makers seek inspiration for animating the feelings of their characters. It is concluded that often the emotions of characters being animated are being sought from animators’ own life experiences. Animators’ tactics are then compared with the ways of expression of real-life theater actors and it is concluded that they are, in fact, very similar. During the deliberation it is examined what makes hand-drawn animation in particular so effective in its expression.

After these observations it is clarified whether it is justified to claim that hand-drawn animation is better in its expression than other animation styles. Professional animators’ opinions are taken into account. A scene from Disney’s 3D-animated movie Frozen (2013) is taken under analysis and it is compared with hand-drawn animated tests made in the pre-production phase of the movie. Even if Frozen’s 3D animation seems to be stiffer than the hand-drawn tests, it must be remembered that this does not apply to all cases. 3D animation can be livelier than 2D animation – and vice versa. To conclude it is summarized why it is never enough to concentrate merely on the animation style, but instead on the whole.