VELKAJÄRJESTELYN HAKIJAT ETELÄ-SAVON KÄRÄJÄOIKEUDESSA 2011 : Hakijan muotokuva ja syyt velkaantumiselle

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää tuomioistuimen diaaritietojen ja vuoden 2011 aikana saapuneiden yksityishenkilön velkajärjestelyhakemusten avulla tyypillisen hakijan ominaispiirteitä ja velallisen taloudelliseen tilanteeseen johtaneita tekijöitä. Työssä etsitään vastausta kysymykseen, millainen velkajärjestelylaki auttaisi mahdollisimman monia ylivelkaantuneita.

Tutkimustyö oli kaksivaiheinen. Ensin suoritetulla empiirisellä tutkimuksella koottiin ja analysoitiin aineistosta saadut tiedot. Toisen vaiheen teoriatutkimuksella verrattiin oman tutkimuksen tuloksia aihealueelta aiemmin tehtyihin selvityksiin. Työssä etsittiin syitä eri tutkimuksissa todettuihin eroihin ja yhtäläisyyksiin. Lopuksi pohdittiin yksityishenkilön velkajärjestelylain tulevaisuuden kehitystarpeita yhteiskunnallisten kysymysten ja erilaisten velkajärjestelylakien näkökulmista.

Tutkimuksen mukaan tyypillinen velkajärjestelyn hakija on 45-vuotias mies, joka asuu yksin vuokra-asunnossa kaupunkialueella. Hänellä on ammatillinen koulutus, ja hän on velkajärjestelyn hakemisen aikaan todennäköisesti työtön tai eläkeläinen. Velallisella on 15‒35 erillistä velkaa, ja hänen kuukausittainen maksuvaransa veloille on noin 50 euroa. Yli puolella hakijoista on alle 50 000 euroa velkaa. Terveyteen, työelämään, sosiaalisiin ja taloudellisiin asioihin liittyvät seikat ovat velallisten hakemusten mukaan syynä velkajärjestelyyn hakeutumiselle.

Työn luotettavuutta paransivat laajan otannan tutkimusaineisto, monipuolisista ja luotettavista lähteistä kerätty kattava lähdemateriaali sekä looginen ennakolta päätetty työskentelyjärjestys. Työ suoritettiin todellisessa ympäristössä ja siinä hyödynnettiin useita eri tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksella saavutettiin monipuolisia tuloksia. Työllä ei kuitenkaan ole ulkoista validiteettia, vaan tulokset koskevat vain tutkittavaa joukkoa.

Kattava velkajärjestelylaki antaa mahdollisuuden laajaan oikeudelliseen harkintaan. Velkajärjestely on varsin nopea, tehokas ja itseohjautuva prosessi. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu moniin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Velkajärjestely ei useinkaan tuo pysyvää ratkaisua pienituloisten tai sairaiden velallisten taloudellisiin ongelmiin.

The objective of this thesis was to determine the underlying economic factors and characteristics of a typical private individual applying for debt adjustment in the Etelä-Savo Court. The thesis was based on the court records and the applications for debt adjustment received by the court during the year 2011. The aim of the thesis was to determine how the Debt Adjustment Act could benefit as many debtors as possible.

The research was carried out in two stages. First the research data was compiled and analyzed by empirical research. In the second stage the results of this research were compared to other relevant studies in order to understand the similarities and differences between the results. Finally the future development of Debt Adjustment Act for private individuals was contemplated.

According to this research the typical applicant for debt adjustment is a 45 years old male, who lives alone in a rented property in an urban area. The typical applicant has vocational education and is, at the time of application, most likely unemployed or retired. He has a total of 15 to 35 separate debts and his monthly allowance for debt payment is about 50 euros. Over half of the applicants had less than fifty thousand euros of debt. Factors relating to health, work, social and economic issues were reported as reasons for applying for the debt adjustment.

The results of the research were comprehensive and they are valid for the researched group. The reliability of the study was achieved by using vast body of research, versatile and reliable sources, as well as logical predetermined research process. The comprehensive Debt Adjustment Act enables extensive judicial consideration and the process itself is quite fast, efficient and self-directing. However, in the writer’s opinion, the Act cannot permanently solve indebtedness, which is caused by difficult social issues, such as illness or low income level.