Ei mörköjä ole : tarinoita vanhemmuudesta

Abstract

Opinnäytetyössäni kuvaan Ei mörköjä ole -näytelmän prosessia. Miten projekti syntyi kohtaus kohtaukselta: ideointivaiheesta, käsikirjoituksen syntymiseen, harjoituksiin ja esityksiin sekä siihen liittyneeseen työpajaan saakka.

Idea opinnäytetyöhön syntyi henkilökohtaisesta kiinnostuksesta taide- ja hyvinvointiosaamisen yhdistämisestä sekä vanhemmuuteen liittyvien arkojen ja vaiettujen asioiden esille nostamiseen.

Esityksen tavoitteena oli nostaa esiin vanhemmuuteen liittyviä tabuja ja kiellettyjä tunteita. Tarkoituksena oli antaa vanhemmille oivalluksia ja jakaa kokemuksia sekä antaa katsojille yhteisöllinen ja puhdistava kokemus.

Tässä kirjallisessa raportissa tuodaan esiin vanhemmuuteen liittyviä odotuksia ja tunteita prosessin liittyen. Avaan myös taidelähtöisten menetelmien tarvetta hyvinvointialalla.

Ei mörköjä ole - näytelmään liittyneessä työpajassa keräsin katsojilta materiaalia avoimen kyselyn kautta, jossa kysyttiin heidän kokemuksiaan vanhemmuu- teen liittyneistä tunteista ja vaietuista asioista.

Kyselyn vastaukset olivat samankaltaisia aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Vaikeneminen ja asioista puhumisen vaikeus linkittyy suoraan yhteiskuntaamme ja sen luomaan fantasiakuvaan vanhemmuudesta, johon itseään verrataan. Toivon opinnäytetyölläni olevan merkitystä tämän kulttuuriin muuttamiseen avoimempaan suuntaan, sekä vanhempien vakuuttamiseen siinä, etteivät he ole haasteiden tai tunteidensa kanssa yksin.

In my thesis I present the process of Ei mörköjä ole - play. How the project was born scene by scene: the brainstorming stage, the creation of the script, rehearsals, performances and workshop.

The idea for this thesis originated from personal interest in the integration of art and well-being, as well as from highlighting sensitive and silenced issues connected with parenthood.

The performance aimed to bring up taboo subjects and forbidden feelings related to parenting. The aim was to give parents insights and share experiences as well as give the audience a communal and purgative experience.

The written report highlights the expectations and emotions related to parenting during the process. I open the need for art-based methods in the welfare sector. In a workshop connected to the play I collected material from the audience through an open questionnaire, which asked about their experiences of parenting feelings and forbidden things.

The answers were similar compared to previous studies. The silence and the difficulty of talking directly linked to our society and a fantasy image of parenthood, to which oneself is compared. I hope that my thesis is importance in changing this culture to a more open direction, as well as in convincing the parents that they are not alone with the challenges and their emotions.