Ultraäänihoidon vaikutus sääriluun rasitusmurtumien paranemiseen

Abstract

Opinnäytetyöni on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jolla pyrittiin selvittämään ultraäänihoidon vaikutusta sääriluun rasitusmurtumien paranemiseen. Tutkimuskysymykseni oli; Miten ultraäänihoito vaikuttaa konservatiivisesti hoidettujen sääriluun rasitusmurtumien paranemiseen? Lisäksi alakysymyksenä oli; Minkälaisia hoitoasetuksia käytettiin sääriluun rasitusmurtumien ultraäänihoidossa?

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aineiston kokoamiseen käytettiin kahdeksaa tietokantaa ja yhtä tiedonhakupalvelua. 725 hakutulosta käytiin läpi, joiden joukosta kirjallisuuskatsaukseen lopulta valikoitui kolme alkuperäistutkimusta. Alkuperäistutkimusten laadunarviointiin käytettiin Van Tulder-menetelmää tai sairaanhoitajaliiton alkuperäistutkimusten laadun arviointikriteeristön mukaelmaa.

Opinnäytetyöni tulosten mukaan ultraäänellä hoidetun sääriluun rasitusmurtuman paraneminen saattaa nopeutua. Ultraäänihoito voi mahdollistaa vertailuryhmiä nopeamman paluun urheiluharjoittelun tai sotilaskoulutuksen pariin. Tulokset sisälsivät myös huomion, että ultraäänellä hoidetuissa rasitusmurtumissa kliinisten tutkimusten mukaan parantuneelta vaikuttava murtuma, ei välttämättä ole vielä täydellisesti luutunut radiologisten tutkimusten mukaan. Rasitusmurtuman paranemisvaiheeseen liittyvä poikkeama kliinisten ja radiologisten tutkimusten välillä saattaa johtua ultraäänen turvotusta ja kipua vähentävistä vaikutuksista. Läpikäytyjen tutkimusten ja lähdekirjallisuuden perusteella voidaan todeta, että luun murtumien hoitoon käytetyn ultraäänen perusasetuksista vallitsee konsensus, ultraäänihoidon tulee olla matalatehoista ja sykkivää.

Työn johtopäätöksenä oli, että sääriluun rasitusmurtumien hoitoon voidaan käyttää matalatehoista sykkivää ultraääntä, kun tavoitteena on mahdollisimman nopea palaaminen potilaalle normaaleihin aktiviteetteihin. Samalla on kuitenkin muistettava, että näyttö menetelmän puolesta ei toistaiseksi ole vahvaa ja aihe vaatii edelleen lisätutkimuksia.

This thesis is a systematic review about the efficacy of ultrasound therapy on tibial stress fractures. The research question was; what is the influence of ultrasound therapy to conservatively treated tibial stress fractures? In addition the aim was to report what are the settings of ultrasound therapy used to treat tibial stress fractures.

Eight databases and Google scholar were used to gather the information for the systematic review. Altogether 725 search results were manually checked from which three studies were selected to the systematic review. Randomized controlled trials were evaluated by the Van Tulder method. Other type of trials were evaluated by a version of Finnish nurse unions evaluation criteria of original researches.

According to results of this thesis ultrasound therapy may stimulate the healing of tibial stress fracture and shorten the time off from sports or military training. Also there was a finding that stress fracture judged as healed by clinical examination may not be fully ossified according to radiological examinations. The ultrasound treatment may reduce edema and pain at the fracture site. For that reason clinical examinations may suggest that the fracture is fully healed sooner than it would if not using ultrasound treatment.

There seems to be consensus about the settings of ultrasound for treating fractures. All the studies and source literature used in this thesis suggest that fractures should be treated by low intensity pulsed ultrasound.

The conclusion of this study is that tibial stress fractures can be treated by low intensity pulsed ultrasound if the aim is to minimize the recovery time. However it should be remembered that currently there is no strong evidence for this method and there is need for additional studies concerning this subject.