A Qualitative Study of Childbirth, Pain, Expression of Pain and Motherhood in Dar es Salaam, Tanzania
Savola, Suvi (2016)
Savola, Suvi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052710242
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016052710242
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Työskennellessäni vuosina 2011-2012 synnytyssalissa Tansaniassa, vaikutuin tavasta, jolla tansanialaiset naiset selvisivät synnytyskivusta ilman lääketieteellistä kivunlievitystä. Niukka kivunilmaisu oli tavanomaista, vaikka synnytyskipu on yksi voimakkaimmista kivuista maailmassa. Halusin tutkia aihetta ja antaa äänen Tansanian naisille. Tutkimukseni pohjautuu siihen, miten tansanialaiset naiset itse kokevat synnytyksen, synnytyskivun, kivunilmaisun sekä äitiyden.
Vietin tutkimusta tehdessäni kolme kuukautta Dar es Salaamissa ja olin tiiviisti tekemisissä Sinzan sairaalan henkilökunnan kanssa. Osa tutkimuksestani oli havainnointi, jonka suoritin kahden viikon aikana Sinzan sairaalan synnytysosastolla. Tämän jälkeen haastattelin yhteensä 12 naista. Kymmenen haastatteluista tein Sinzan sairaalan vastasyntyneiden osastolla. Kaksi haastattelua suoritin naisille, jotka olivat synnyttäneet muutamia kuukausia aiemmin yksityisessä sairaalassa.
Tuloksista ilmeni, että naiset kokivat synnytyksen erittäin kivuliaana tapahtumana. Osallistujat kuitenkin määrittelivät synnytyskivun olevan osa elämää, joka kuuluu äidiksi tulemisen prosessiin. Äidit eivät luottaneet että kipua voisi lievittää millään lääketieteellisellä keinolla. Itku ja rukoilu olivat yleisimmät keinot ilmaista kipua. Myös kasvojen liikkeet sekä hikoilu olivat hyvä havainnointikeino kivun määrästä. Huutamista tai muuta äänekästä kivunilmaisua tapahtui, mutta sitä pidettiin yleisesti ottaen epäsopivana haastateltujen naisten kesken. Naiset saivat voimaa kestää synnytyskivut perheestään sekä rukoilusta. Myös kätilöiden apua ja ohjeita arvostettiin. Äidiksi tuleminen nähtiin arvokkaana ja tärkeänä tapahtumana. Naispuoliset sukulaiset koettiin tärkeäksi avuksi ja turvaksi uusille äideille.
Johtopäätöksenä ajatellaan, että synnytys on kivulias prosessi naiselle ja tapakulttuuri määrittää miten kipua on soveliasta ilmaista. Tansaniassa naiset ymmärtävät kivun kuuluvan elämään ja yhdeksi osaksi lapsen synnytyksessä. Lääketieteellisiä kivunlievityskeinoja ei juuri ole tarjolla, joten kipua lievitetään turvautumalla Jumalaan. Lapsen saaminen, synnytyskipu sekä äitiys koettiin luonnollisena ja tärkeänä osana naisen elämää.
Työskennellessäni vuosina 2011-2012 synnytyssalissa Tansaniassa, vaikutuin tavasta, jolla tansanialaiset naiset selvisivät synnytyskivusta ilman lääketieteellistä kivunlievitystä. Niukka kivunilmaisu oli tavanomaista, vaikka synnytyskipu on yksi voimakkaimmista kivuista maailmassa. Halusin tutkia aihetta ja antaa äänen Tansanian naisille. Tutkimukseni pohjautuu siihen, miten tansanialaiset naiset itse kokevat synnytyksen, synnytyskivun, kivunilmaisun sekä äitiyden.
Vietin tutkimusta tehdessäni kolme kuukautta Dar es Salaamissa ja olin tiiviisti tekemisissä Sinzan sairaalan henkilökunnan kanssa. Osa tutkimuksestani oli havainnointi, jonka suoritin kahden viikon aikana Sinzan sairaalan synnytysosastolla. Tämän jälkeen haastattelin yhteensä 12 naista. Kymmenen haastatteluista tein Sinzan sairaalan vastasyntyneiden osastolla. Kaksi haastattelua suoritin naisille, jotka olivat synnyttäneet muutamia kuukausia aiemmin yksityisessä sairaalassa.
Tuloksista ilmeni, että naiset kokivat synnytyksen erittäin kivuliaana tapahtumana. Osallistujat kuitenkin määrittelivät synnytyskivun olevan osa elämää, joka kuuluu äidiksi tulemisen prosessiin. Äidit eivät luottaneet että kipua voisi lievittää millään lääketieteellisellä keinolla. Itku ja rukoilu olivat yleisimmät keinot ilmaista kipua. Myös kasvojen liikkeet sekä hikoilu olivat hyvä havainnointikeino kivun määrästä. Huutamista tai muuta äänekästä kivunilmaisua tapahtui, mutta sitä pidettiin yleisesti ottaen epäsopivana haastateltujen naisten kesken. Naiset saivat voimaa kestää synnytyskivut perheestään sekä rukoilusta. Myös kätilöiden apua ja ohjeita arvostettiin. Äidiksi tuleminen nähtiin arvokkaana ja tärkeänä tapahtumana. Naispuoliset sukulaiset koettiin tärkeäksi avuksi ja turvaksi uusille äideille.
Johtopäätöksenä ajatellaan, että synnytys on kivulias prosessi naiselle ja tapakulttuuri määrittää miten kipua on soveliasta ilmaista. Tansaniassa naiset ymmärtävät kivun kuuluvan elämään ja yhdeksi osaksi lapsen synnytyksessä. Lääketieteellisiä kivunlievityskeinoja ei juuri ole tarjolla, joten kipua lievitetään turvautumalla Jumalaan. Lapsen saaminen, synnytyskipu sekä äitiys koettiin luonnollisena ja tärkeänä osana naisen elämää.