ANOREKSIA JA BULIMIA NUORTEN HOITOTYÖSSÄ
Korhonen, Hanna; Pirinen, Satu; Rissanen, Katja; Salokoski, Tiina (2008)
2008
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016070113488
Lähdeviite:
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016070113488
Lähdeviite:
Korhonen H., Pirinen S., Rissanen K., Salokoski T., (2008). ANOREKSIA JA BULIMIA NUORTEN HOITOTYÖSSÄ. , Laurea Julkaisut C12., Laurea-ammattikorkeakoulu. URN:NBN:fi:amk-2016070113488
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa opas syömishäiriöistä nuorisopsykiatrisen osaston käyttöön. Oppaan, joka löytyy liitteenä julkaisun lopusta, tarkoituksena on antaa hoitohenkilökunnalle ajankohtaista ja tutkittua tietoa syömishäiriöistä. Työ voi toimia osana informatiivista perehdytystä osastolla. Opas on myös julkaistu erillisenä työnä.
Opinnäytetyö käsittelee nuoruutta, syömishäiriöiden taustatekijöitä, anoreksiaa ja bulimiaa sekä näiden hoitamista. Suomessa ei ole toistaiseksi olemassa yhtenäisiä malleja syömishäiriöiden hoidossa. Hoitokäytännöt vaihtelevat yksiköittäin. Vuonna 2002 on otettu käyttöön valtakunnallinen käypähoitosuositus lasten ja nuorten syömishäiriöiden hoidossa. Syömishäiriöoireilu on tuntuvasti lisääntynyt nuortenkeskuudessa. Arvioiden mukaan nuoruusikäisestä väestöstä 5-10 % esiintyy häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä tai epätervettä laihduttamista. Anoreksian ennuste on synkkä. Tutkimusten mukaan se on tärkein kuolemaan johtava psyykkinen sairaus. Syömishäiriöistä toipuminen on pitkä prosessi. Keskimääräinen toipumisaika on kolmesta seitsemään vuotta. Nuoren elämänhallinnan saavuttaminen ja toipuminen tapahtuvat yksilöllisesti.
Syömishäiriötä sairastavan nuoren hoito on kokonaisvaltaista. Sairaalahoidossa hoidon tavoitteita ovat syömiskäyttäytymisen ja painon normalisoituminen, nuoruusiän kehityksen jatkuminen, terveen minä- ja kehonkuvan rakentuminen sekä syömishäiriötaustan selviäminen. Hoidossa korostuu moniammatillisuus ja yhteistyö perheen kanssa. Omahoitajalla on merkittävä rooli hoidossa. Positiivisen vuorovaikutussuhteen luominen on välttämätöntä hoidon etenemisen ja onnistumisen kannalta. Hoitotyö on haasteellista, toipuminen ja eteneminen ovat vaikeasti ennustettavissa. Vuorovaikutuksessa hoitaja joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan nuoren tarpeiden, vastarinnan ja torjunnan kanssa.
Opinnäytetyö käsittelee nuoruutta, syömishäiriöiden taustatekijöitä, anoreksiaa ja bulimiaa sekä näiden hoitamista. Suomessa ei ole toistaiseksi olemassa yhtenäisiä malleja syömishäiriöiden hoidossa. Hoitokäytännöt vaihtelevat yksiköittäin. Vuonna 2002 on otettu käyttöön valtakunnallinen käypähoitosuositus lasten ja nuorten syömishäiriöiden hoidossa. Syömishäiriöoireilu on tuntuvasti lisääntynyt nuortenkeskuudessa. Arvioiden mukaan nuoruusikäisestä väestöstä 5-10 % esiintyy häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä tai epätervettä laihduttamista. Anoreksian ennuste on synkkä. Tutkimusten mukaan se on tärkein kuolemaan johtava psyykkinen sairaus. Syömishäiriöistä toipuminen on pitkä prosessi. Keskimääräinen toipumisaika on kolmesta seitsemään vuotta. Nuoren elämänhallinnan saavuttaminen ja toipuminen tapahtuvat yksilöllisesti.
Syömishäiriötä sairastavan nuoren hoito on kokonaisvaltaista. Sairaalahoidossa hoidon tavoitteita ovat syömiskäyttäytymisen ja painon normalisoituminen, nuoruusiän kehityksen jatkuminen, terveen minä- ja kehonkuvan rakentuminen sekä syömishäiriötaustan selviäminen. Hoidossa korostuu moniammatillisuus ja yhteistyö perheen kanssa. Omahoitajalla on merkittävä rooli hoidossa. Positiivisen vuorovaikutussuhteen luominen on välttämätöntä hoidon etenemisen ja onnistumisen kannalta. Hoitotyö on haasteellista, toipuminen ja eteneminen ovat vaikeasti ennustettavissa. Vuorovaikutuksessa hoitaja joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan nuoren tarpeiden, vastarinnan ja torjunnan kanssa.