Raportointi erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla hoitajien kokemana
Lahtinen, Erika (2016)
Lahtinen, Erika
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016093014707
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016093014707
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa hoitajien kokemuksia osastojen raportointi- ja kirjaamiskäytänteistä. Opinnäytetyöhön osallistuneet osastot olivat neurologisia erikoissairaanhoidon vuodeosastoja, joilla työskentely vaatii hoitajalta hoitotyön erikoisosaamista. Osastojen ympäristö tuo omat haasteensa hoitotyön raportoinnin sekä kirjaamisen laadukkaaseen toteuttamiseen.
Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda esille hiljaisen raportoinnin hyötyjä ja sitä kautta edesauttaa osastoja siirtymään hiljaiseen raportointiin sairaalan linjauksen mukaisesti. Opinnäytetyön ongelmien avulla opinnäytetyössä kartoitettiin, mitä hyvää hoitajat kokevat käytettävässä raportointimuodossa, mitä haasteita hoitajat kokevat käytettävässä raportointimuodossa, mitä valmiuksia hoitajalta vaaditaan laadukkaan raportoinnin toteuttamiseen ja millaisin tavoin hoitajia voisi kannustaa hiljaiseen raportointiin siirtymiseen.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä menetelmää. Opinnäytetyön aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselylomakkeen aihealueita olivat taustatiedot, hoitotyön kirjaaminen sekä suullinen ja hiljainen raportointi. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä ja -väittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 25 % (N=17) hoitajista. Kyselylomakkeet analysoitiin käyttäen SPSS –tilastointiohjelmaa. Tuloksia esitetään numeroin, kuvioin ja sanallisesti.
Tulosten mukaan suurin osa hoitajista oli tyytyväisiä kirjaamisen toteutumiseen osastoilla, mutta tämän lisäksi 72 % ilmoitti, että hoitotyön kirjaamisessa on kehitettävää. Hiljaista raportointia käyttävistä hoitajista enemmistö oli tyytyväisiä raportointimuotoon ja kokivat sen parantaneen kirjaamisen laatua osastoilla. Myös suullista raportointia käyttävistä hoitajista suurin osa koki raportointimuodon toimivaksi. Hiljaista raportointia käyttävistä hoitajista 83 % koki joidenkin asioiden vaativan myös suullisen raportin, saadakseen riittävän kuvan potilaan tilasta. Suullista raportointia käyttävistä hoitajista 57 % ilmoitti, että kaikki suullisesti raportoitu ei löydy sähköisistä potilasasiakirjoista.
Hoitotyön kirjaamisen laatu on merkittävin raportointiin vaikuttava tekijä riippumatta siitä, onko kyse suullisesta vai hiljaisesta raportointimuodosta. Osastoilla tulisi miettiä, miten hoitotyön kirjaamista saataisiin kehitettyä laadukkaammaksi kansallisten lakien ja asetuksien mukaisesti. Tärkeää on ymmärtää, että hiljainen ja suullinen raportointi eivät poissulje toisiaan, vaan täydentävät toinen toistaan tarpeen mukaan. Hiljaisessa raportoinnissa hoitajien välinen kommunikaatio on yhtä tärkeää kuin suullisessa raportoinnissa.
Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda esille hiljaisen raportoinnin hyötyjä ja sitä kautta edesauttaa osastoja siirtymään hiljaiseen raportointiin sairaalan linjauksen mukaisesti. Opinnäytetyön ongelmien avulla opinnäytetyössä kartoitettiin, mitä hyvää hoitajat kokevat käytettävässä raportointimuodossa, mitä haasteita hoitajat kokevat käytettävässä raportointimuodossa, mitä valmiuksia hoitajalta vaaditaan laadukkaan raportoinnin toteuttamiseen ja millaisin tavoin hoitajia voisi kannustaa hiljaiseen raportointiin siirtymiseen.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä menetelmää. Opinnäytetyön aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselylomakkeen aihealueita olivat taustatiedot, hoitotyön kirjaaminen sekä suullinen ja hiljainen raportointi. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä ja -väittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi 25 % (N=17) hoitajista. Kyselylomakkeet analysoitiin käyttäen SPSS –tilastointiohjelmaa. Tuloksia esitetään numeroin, kuvioin ja sanallisesti.
Tulosten mukaan suurin osa hoitajista oli tyytyväisiä kirjaamisen toteutumiseen osastoilla, mutta tämän lisäksi 72 % ilmoitti, että hoitotyön kirjaamisessa on kehitettävää. Hiljaista raportointia käyttävistä hoitajista enemmistö oli tyytyväisiä raportointimuotoon ja kokivat sen parantaneen kirjaamisen laatua osastoilla. Myös suullista raportointia käyttävistä hoitajista suurin osa koki raportointimuodon toimivaksi. Hiljaista raportointia käyttävistä hoitajista 83 % koki joidenkin asioiden vaativan myös suullisen raportin, saadakseen riittävän kuvan potilaan tilasta. Suullista raportointia käyttävistä hoitajista 57 % ilmoitti, että kaikki suullisesti raportoitu ei löydy sähköisistä potilasasiakirjoista.
Hoitotyön kirjaamisen laatu on merkittävin raportointiin vaikuttava tekijä riippumatta siitä, onko kyse suullisesta vai hiljaisesta raportointimuodosta. Osastoilla tulisi miettiä, miten hoitotyön kirjaamista saataisiin kehitettyä laadukkaammaksi kansallisten lakien ja asetuksien mukaisesti. Tärkeää on ymmärtää, että hiljainen ja suullinen raportointi eivät poissulje toisiaan, vaan täydentävät toinen toistaan tarpeen mukaan. Hiljaisessa raportoinnissa hoitajien välinen kommunikaatio on yhtä tärkeää kuin suullisessa raportoinnissa.