Ikäjohtaminen organisaatioiden dokumentoinnissa ja käytännön esimiestyössä
Nieminen, Kati (2016)
2016
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111016000
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111016000
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ikäjohtamisen periaatteita ja toteutumista sairaalaorganisaatioissa. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään, miten ikäjohtamisen näkökulmia oli dokumentoitu ja kuinka ikäjohtaminen toteutui käytännön esimiestyössä. Tutkimuksen tavoitteena on kiinnittää huomiota ikäjohtamisen näkyvyyteen asiakirjoissa sekä arjen työssä. Tavoitteena on lisätä tietoa kuinka eri-ikäisiä, eri elämäntilanteissa ja uran eri vaiheessa olevia voidaan huomioida työelämässä.
Tutkimuksen kohderyhmänä oli Keski-Suomen sairaanhoitopiiri sekä Etelä-Savon sairaanhoitopiiri. Aineistonkeruu toteutettiin keräämällä molemmista tutkittavista organisaatioista ikäjohtamista käsitteleviä asiakirjoja sekä haastattelemalla osastonhoitajia. Tutkimusaineisto käsiteltiin teorialähtöisellä sisällön analyysilla.
Tutkimustulosten mukaan organisaatioiden dokumenteissa ikäjohtamisen visioista ja periaatteista oli useimmin huomioitu ikärakenteet, työhyvinvointi ja jaksaminen sekä osaamiseen liittyvät näkökulmat. Näiden lisäksi töiden organisointiin liittyvät periaatteet toistuivat useissa dokumenteissa. Asioiden esiintyminen oli kuitenkin melko suppeaa ja hajanaista. Haastattelutulosten perusteella esimiehet kokivat saavansa tukea ja opastusta ikäjohtamiseen hyvin niukasti tai ei lainkaan. Tietoisuus ikäjohtamisesta ja siihen liittyvistä toimintatavoista oli pitkälti kiinni esimiehen omasta kouluttautumisesta ja sitä kautta saatujen tietojen soveltamista käytännön työhön. Esimiehillä oli kuitenkin arjen työssä käytössä runsaasti ikäjohtamisen keinoja, joilla voitiin tukea eri-ikäisiä, eri elämäntilanteissa ja uran eri vaiheissa olevia työntekijöitä. Ikäjohtamisen toteutus näkyi arjessa usein työelämän joustoina. Näistä merkittävin liittyi työaikoihin ja työvuorosuunnitteluun. Haastateltavat pitivät esimiehen roolia ikäjohtamisen toteuttamisessa ja edistämisessä erittäin merkittävänä. Esimiehen asenne ja hyvä johtaminen ovat kaiken lähtökohta.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä ikäjohtamista. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että esimiesten tukemiseen, valmentamiseen ja opastukseen tulisi panostaa enemmän. Lisäksi ikäjohtamisen periaatteiden dokumentointia olisi hyvä yhtenäistää ja selkeyttää.
Tutkimuksen kohderyhmänä oli Keski-Suomen sairaanhoitopiiri sekä Etelä-Savon sairaanhoitopiiri. Aineistonkeruu toteutettiin keräämällä molemmista tutkittavista organisaatioista ikäjohtamista käsitteleviä asiakirjoja sekä haastattelemalla osastonhoitajia. Tutkimusaineisto käsiteltiin teorialähtöisellä sisällön analyysilla.
Tutkimustulosten mukaan organisaatioiden dokumenteissa ikäjohtamisen visioista ja periaatteista oli useimmin huomioitu ikärakenteet, työhyvinvointi ja jaksaminen sekä osaamiseen liittyvät näkökulmat. Näiden lisäksi töiden organisointiin liittyvät periaatteet toistuivat useissa dokumenteissa. Asioiden esiintyminen oli kuitenkin melko suppeaa ja hajanaista. Haastattelutulosten perusteella esimiehet kokivat saavansa tukea ja opastusta ikäjohtamiseen hyvin niukasti tai ei lainkaan. Tietoisuus ikäjohtamisesta ja siihen liittyvistä toimintatavoista oli pitkälti kiinni esimiehen omasta kouluttautumisesta ja sitä kautta saatujen tietojen soveltamista käytännön työhön. Esimiehillä oli kuitenkin arjen työssä käytössä runsaasti ikäjohtamisen keinoja, joilla voitiin tukea eri-ikäisiä, eri elämäntilanteissa ja uran eri vaiheissa olevia työntekijöitä. Ikäjohtamisen toteutus näkyi arjessa usein työelämän joustoina. Näistä merkittävin liittyi työaikoihin ja työvuorosuunnitteluun. Haastateltavat pitivät esimiehen roolia ikäjohtamisen toteuttamisessa ja edistämisessä erittäin merkittävänä. Esimiehen asenne ja hyvä johtaminen ovat kaiken lähtökohta.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä ikäjohtamista. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että esimiesten tukemiseen, valmentamiseen ja opastukseen tulisi panostaa enemmän. Lisäksi ikäjohtamisen periaatteiden dokumentointia olisi hyvä yhtenäistää ja selkeyttää.