Moniammatillinen yhteistyö diabeteksen hoidossa : Analyysi moniammatillisen koulutusintervention vaikutuksista

Abstract

Diabetes on yleinen sairaus: Suomessa arvellaan noin 500 000 ihmisen sairastavan diabetesta. Diabeetikon hoito vaatii monien eri ammattiryhmien erityisosaamista. Hoitoon osallistuvat ammattikunnat kouluttautuvat perusopintojen aikana toisistaan erillään. Moniammatillisen yhteistyön on todettu parantavan hoidon laatua, lääkäreiden ja hoitajien tyytyväisyyttä työhönsä, kustannustehokkuutta, potilasturvallisuutta sekä vähentävän hoitovirheitä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella hoitotyön ja lääketieteen opiskelijoiden käsityksiä moniammatillisesta yhteistyöstä ja diabeteksen moniammatillisesta hoidosta sekä kuvata käsityksissä tapahtuvaa muutosta moniammatillisen koulutusintervention jälkeen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa opiskelijoiden käsityksistä moniammatillisesta yhteistyöstä ja diabeteksen moniammatillisesta hoidosta sekä kartoittaa opiskelijoiden moniammatillisia valmiuksia. Opinnäytetyö toteutettiin osana laajempaa diabetesosaamisen moniammatillista kehittämisprojektia.

Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin kvalitatiivisella sisällönanalyysillä. Teemahaastatteluiden pohjalta muodostui kaksi pääluokkaa: tiimityöhön vaikuttavat tekijät ja moniammatillisuus diabeteksen hoidossa. Tiimityöhön vaikuttavat tekijät koostuivat tiimityötaidoista, yhteistyön ilmapiiristä, ulkoisista tekijöistä ja tiimityön tavoitteista. Moniammatillisuuden diabeteksen hoidossa määriteltiin koostuvan tekijöistä, jotka mahdollistavat moniammatillisen yhteistyön tekemisen sekä diabeteksen hoidon osa-alueista, joilla moniammatillisuutta voidaan hyödyntää.

Moniammatillisella koulutuksella voidaan vaikuttaa terveydenhuollon ammattilaisten asenteisiin, ammatillisten roolien muotoutumiseen, tiimityötaitoihin sekä tiedolliseen pääomaan. Koulutusintervention seurauksena opiskelijat oppivat toistensa ammattitaidosta ja koulutuksesta, mikä edesauttaa moniammatillisen yhteistyön toteutumista. Tietoisuus toisten osaamisesta ja tiedollisesta pääomasta täsmensi opiskelijoiden rooleja potilaan hoidossa. Koulutusinterventio lisäsi myös opiskelijoiden tietoisuutta diabeetikon kokonaisvaltaisista tarpeista, kuten esimerkiksi psyykkisen tuen tarpeesta sairauden kanssa elämisessä. Moniammatillista koulutusta tulisi jatkossa lisätä.

Diabetes is a common disease: in Finland there are estimated to be 500,000 people suffering from diabetes. The care of the diabetic patient requires specialty knowledge of many professionals. However, during the basic studies the professionals taking part in the care of diabetes study separately from each other. Interprofessional co-operation is found to improve the quality of care, patient safety and the job satisfaction of physicians and nurses as well as found to be cost-effective and to reduce malpractices. The purpose of this thesis was to examine the conceptions of interprofessional co-operation and interprofessional diabetes care of student nurses and medical students and to describe the change in these conceptions after the education intervention. The Bachelor’s Thesis was conducted as a part of a larger diabetes knowledge development project.

The data were collected through theme interviews which were then analyzed using qualitative content analysis. On the bases of the theme interviews two main categories were formed: the factors affecting teamwork and the interprofessionality in diabetes care. The factors affecting teamwork consisted of teamwork skills, the atmosphere of co-operation, external factors and the objective of teamwork. The interprofessional diabetes care was defined to consist of the factors that enable the interprofessional co-operation and of the aspects of diabetes care in which interprofessionality could be utilized.

Interprofessional education can affect the approach of healthcare professionals and the development of professional roles, teamwork skills and intellectual capital. As a result of the education intervention students learned about each other’s profession and education, which contributes to interprofessional co-operation. Awareness of the know-how of the other professionals defined the roles in the care of the patient. The education intervention increased the awareness of the holistic needs of the diabetic patient, for example the need for psychological support in living with a long term illness. In the future greater emphasis should be placed on interprofessional education in the education of healthcare professionals.