Eturauhassyöpäpotilaan postoperatiivinen seksuaaliterveyden tukeminen
Asikainen, Anette; Paasalo, Adele (2016)
Asikainen, Anette
Paasalo, Adele
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120418982
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120418982
Tiivistelmä
Eturauhassyöpä on suomalaisten miesten yleisin syöpä. Eturauhassyöpä vaikuttaa lähes aina miehen seksuaalisuuteen, koska käytetyt hoitomuodot aiheuttavat potilaalle esimerkiksi erektio-ongelmia ja haluttomuutta. Seksuaaliterveys kuuluu olennaisena osana jokaisen ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, mikä tulisi huomioida myös hoitotyössä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia minkälaisia ohjauskäytäntöjä urologian osaston hoitajilla on seksuaaliterveyden puheeksiotossa. Tarkoituksena oli myös kartoittaa, miten urologisen potilaan postoperatiivinen seksuaaliterveyden ohjaus ja tiedonanto toteutuvat. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää hoitotyön laatua tuottaen hoitajille tietoa, joka edistää hoitajien ammatillista osaamista liittyen seksuaaliterveyden puheeksiottoon ja ohjaustaitoihin urologian osastolla. Opinnäytetyö oli Laurea-ammattikorkeakoulun sekä HUS-alueen ja Hyksin erityisvastuualueen erään sairaalan urologian osaston yhteistyöhanke. Sairaalan yhteyshenkilönä toimi urologian osaston osastonhoitaja. Opinnäytetyön aihe tuli hankkeen toimeksiantajalta, sillä urologian osastolla oli selkeä tarve kehittää potilasohjausta seksuaaliterveyden näkökulmasta.
Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin ja tutkimusmenetelminä käytettiin teoreettista viitekehystä sekä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Teemoina toimivat seksuaaliterveyden ohjaus sekä potilaalle tarpeellinen seksuaaliterveyden tieto. Haastateltavat (n=5) olivat urologian osaston hoitajia. Tutkielman haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että urologian osastolla ei oltu luotu selkeitä ohjauskäytäntöjä potilaiden seksuaaliterveyden systemaattiseen puheeksiottoon. Hoitajilta puuttui yhtenäinen perehdytys seksuaaliterveyden puheeksiottoon ja ohjaukseen. Hoitohenkilökunta tiesi aiheen olevan olennainen osa urologista hoitotyötä ja he pyrkivät ottamaan aiheen puheeksi potilaiden kanssa. Osastolla ei kuitenkaan oltu tietoisia, kenen vastuulla seksuaaliterveydestä keskusteleminen on milloinkin ja mikä on potilaan kannalta ideaalisin ajankohta keskustelulle.
Työn tulosten perusteella voitaneen myös järjestää koulutusta hoitajille. Jatkotutkielmana osastolle voitaisiin tehdä kahden vuoden päästä vastaava haastattelututkielma ja tutkia, kuinka ohjausta on kehitetty. Toisaalta haastattelemalla potilaita voitaisiin heidän näkemyksiensä ja kokemuksiensa valossa kehittää seksuaaliterveyden puheeksiottoa. Osaston hoitajille olisi lisäksi hyödyllistä suunnitella seksuaaliterveyden suullista ohjausta tukeva kirjallinen ohjevihko.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia minkälaisia ohjauskäytäntöjä urologian osaston hoitajilla on seksuaaliterveyden puheeksiotossa. Tarkoituksena oli myös kartoittaa, miten urologisen potilaan postoperatiivinen seksuaaliterveyden ohjaus ja tiedonanto toteutuvat. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää hoitotyön laatua tuottaen hoitajille tietoa, joka edistää hoitajien ammatillista osaamista liittyen seksuaaliterveyden puheeksiottoon ja ohjaustaitoihin urologian osastolla. Opinnäytetyö oli Laurea-ammattikorkeakoulun sekä HUS-alueen ja Hyksin erityisvastuualueen erään sairaalan urologian osaston yhteistyöhanke. Sairaalan yhteyshenkilönä toimi urologian osaston osastonhoitaja. Opinnäytetyön aihe tuli hankkeen toimeksiantajalta, sillä urologian osastolla oli selkeä tarve kehittää potilasohjausta seksuaaliterveyden näkökulmasta.
Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin ja tutkimusmenetelminä käytettiin teoreettista viitekehystä sekä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Teemoina toimivat seksuaaliterveyden ohjaus sekä potilaalle tarpeellinen seksuaaliterveyden tieto. Haastateltavat (n=5) olivat urologian osaston hoitajia. Tutkielman haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tuloksista ilmeni, että urologian osastolla ei oltu luotu selkeitä ohjauskäytäntöjä potilaiden seksuaaliterveyden systemaattiseen puheeksiottoon. Hoitajilta puuttui yhtenäinen perehdytys seksuaaliterveyden puheeksiottoon ja ohjaukseen. Hoitohenkilökunta tiesi aiheen olevan olennainen osa urologista hoitotyötä ja he pyrkivät ottamaan aiheen puheeksi potilaiden kanssa. Osastolla ei kuitenkaan oltu tietoisia, kenen vastuulla seksuaaliterveydestä keskusteleminen on milloinkin ja mikä on potilaan kannalta ideaalisin ajankohta keskustelulle.
Työn tulosten perusteella voitaneen myös järjestää koulutusta hoitajille. Jatkotutkielmana osastolle voitaisiin tehdä kahden vuoden päästä vastaava haastattelututkielma ja tutkia, kuinka ohjausta on kehitetty. Toisaalta haastattelemalla potilaita voitaisiin heidän näkemyksiensä ja kokemuksiensa valossa kehittää seksuaaliterveyden puheeksiottoa. Osaston hoitajille olisi lisäksi hyödyllistä suunnitella seksuaaliterveyden suullista ohjausta tukeva kirjallinen ohjevihko.