"Se voi olla joku pieni juttu joka siellä merkitsee" : hoitajien kokemuksia OIVA-vuorovaikutusmenetelmästä

Abstract

Suomessa elää noin 30 000 kehitysvammaista ihmistä. Valtaosalla heistä on jonkinasteisia kielen tai kommunikoinnin ongelmia. Vaikeimmin kehitysvammaiset henkilöt eivät pysty ilmaisemaan itseään puhumalla. Toimivan vuorovaikutuksen ja kommunikaation edellytyksenä on vuorovaikutuskumppanin herkkyys tunnistaa pieniäkin kommunikointialoitteita ja kyetä vastaamaan niihin. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa nuorten kuntoutusyksikössä toimivan hoitohenkilöstön kokemuksia OIVA-vuorovaikutusmenetelmästä. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa OIVA-vuorovaikutus menetelmästä hoitoalan työntekijöille ja opiskelijoille ja kehittää sitä.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla ryhmähaastattelulla, johon osallistui viisi hoitajaa. Haastattelut aukikirjoitettiin ja aineisto käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tuloksista ilmeni, että OIVA-vuorovaikutusmenetelmästä oli hyötyä autististen nuorten kohtaamisessa ja sitä voidaan käyttää monipuolisesti erilaisten asiakkaiden kanssa. Henkilökunnan vaihtuvuus koettiin vuorovaikutusmenetelmän käyttöä heikentäväksi tekijäksi. Haastateltavat toivoivat lyhyiden tietoiskujen järjestämistä vuorovaikutusmenetelmän kehittämiseksi.

Hoitotyössä kohdataan potilaita, joilla on eriasteisia puutteita kommunikoinnissa ja vuorovaikutustaidoissa. Kaikilla on oikeus tulla ymmärretyksi ja saada kokemus, että heidän tarpeisiinsa vastataan. Suuri osa vuorovaikutuksesta muodostuu kehon kielestä, ilmeistä ja eleistä. Vuorovaikutusmenetelmien käyttö edistää autististen henkilöiden ymmärretyksi tulemista. Jatkotutkimusehdotuksena mietimme, että voisi tutkia kuinka OIVA-vuorovaikutusmenetelmän käyttö vaikuttaa haastavaan käyttäytymiseen.

There are approximately 30 000 mentally retarde/intellectually disabled individuals living in Finland. The majority of these people suffer from some form of linguistic or communicational problems. The most severely disabled persons are not able to express themselves through speech. For a working interaction and communication it is required that the other party is sensitively prepared to recognize the slightest attempt of communication and they possess a capacity to respond to these delicate attempts.

The purpose of this study was to examine the experiences on OIVA-interaction system in a nursing unit of disabled persons. The objective this study was to increase the knowledge of OIVA-interaction system among the work field of care and the nursing students and improve it.

The study applied a qualitative research model. The materials were collected through a half structured group interview with five participatin nurses. The interviews were written down and the materials were handled through a material based content analysis model. From the results it became apparent that OIVA improved the encounters with retarded people. The change in staff was experienced to weaken the usage of OIVA. Those interviewed wished for short information lectures to be held to develop the interaction model.

In the treatment there are patients who have different degrees of shortages in communication and interaction skills. Everyone has the right to be understood and get the experience of getting their needs answered. The biggest part of interaction is formed through body language , facial expressions and gestures. Using the interaction modeladvances the understanding of autistic persons. As a further research suggestion we thought it could be studied how the usage of OIVA affects difficult behavior.