Preparing for the inevitable : Alzheimer’s disease and the importance of an early diagnosis and advanced care planning

Abstract

Alzheimer’s disease is a world-wide problem which is growing exponentially. It is in society’s best interest to prolong the early phase of this disease as long as possible. Often people go undiagnosed. After diagnosis, another obstacle can be found in the implementation of an advanced care plan.

A literature review was used for the purpose of answering this study’s two research questions: how does an early diagnosis of dementia and/or Alzheimer’s disease help patients and their caregivers cope, and secondly, how does advanced care planning benefit patients with AD, as well as, their caregivers? The objective of this review is to provide nursing students and practicing nurses with current and relevant information relating to best practices in AD patient care. Eight articles met the requirements established in the selection criteria and were consequently critically appraised to evaluate the quality of their research.

Receiving a diagnosis enables patients, and their caregivers to do the following: to accept their new diagnosis and move forward accordingly; to access treatment which was not previously available; to access information, as well as, to prepare and plan for the future. Results also highlighted that an early diagnosis decreases treatment costs and actually prolongs patient institutionalization. An advance care plan helps those with dementia or Alzheimer’s disease by offering them time to think and prepare for their future. It also allows for patient preferences in care to be known, contributing to a better quality of life. Legal aspects of care planning were also discussed.

In conclusion, an early diagnosis and advanced care planning provides the ammunition needed to more effectively prepare for the long battle with Alzheimer’s disease.

Alzheimerin tauti on eksponentiaalisesti kasvava maailmanlaajuinen ongelma. Taudin hoitaminen on henkisesti ja taloudellisesti lamauttavaa, joten on yhteiskunnan edun mukaista venyttää taudin alkuvaihetta mahdollisimman paljon. Valitettavasti tauti vaatii varhaisen diagnoosin. Diagnoosi voi useasti jäädä myös tekemättä. Diagnoosin jälkeen potilaat sekä heidän läheisensä kohtaavat yleensä seuraavan ongelman, joka on ennakko-hoitosuunitelman toteutus.

Opinnäytetyössä tutkittiin aiheesta julkaistua kirjallisuutta ja haettiin vastausta kahteen kysymykseen: miten varhainen diagnoosi dementiasta tai Alzheimerin taudista auttaa potilasta ja hänen hoitajiansa selviytymään? Toisekseen, kuinka etukäteen tehty hoito-suunnitelma hyödyttää potilasta sekä hänen hoitajiaan.

Dementia ja/tai Alzheimerin tauti –diagnoosin jälkeen on mahdollisuus tarkastella elämää uudelleen. Diagnoosi mahdollistaa pääsyn hoitoihin, joita ei ole ollut aikaisemmin saatavilla; saada tietoa sairaudesta, erityisesti ennusteesta; tulevaisuuden suunnittelun, mukaan lukien potilasturvallisuuden ja mahdollisten kriisien välttämisen. Voidaan myös korostaa, että varhainen diagnoosi vähentää taudin hoitoon liittyviä kokonaiskustannuksia, ja siirtää potilaan laitoshoidon aloittamista eteenpäin.

Ennakkohoitosuunnitelma auttaa tarjoamalla potilaalle aikaa ajatella sekä valmistautua tulevaisuuteensa. Se mahdollistaa myös potilaan mielipiteiden huomioonottamisen parantaen elämänlaatua. Opinnäytetyö tarkastelee myös ennakkohoitosuunnitelman laillisia näkökulmia.

Varhainen diagnoosi ja hoidon suunnittelu etukäteen auttavat potilasta ja hänen hoitajiansa pitkässä taistelussa Alzheimerin tautia vastaan. Opinnäytteen tarkoituksena oli yhteenvetää parhaita hoitokäytäntöjä niille, jotka kärsivät dementiasta ja/tai Alzheimerin taudista. Näitä konsepteja voidaan myös helposti käyttää opetusmateriaalina sairaanhoitajien ja sairaanhoidon opiskelijoiden kesken.