Sairaanhoitajan laiteosaamisen kehittäminen laiteajokortin avulla Tampereen yliopistollisen sairaalan teho-osastolla

Abstract

Tehohoitoon liittyy oleellisesti teknologia, kyky käyttää laitteita ja hyödyntää niiden tuottamaa tietoa. Yhdeksi laitteiden käytön osaamisen varmistamisen välineeksi on viime vuosien aikana noussut laiteajokortti. Laiteajokortin toteutustapoja on monia, mutta näyttöä sen hyödyllisyydestä ei kuitenkaan vielä ole.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa tapahtuuko Tampereen yliopistollisen sairaalan teho-osaston hoitajien osaamisessa muutosta liittyen noninvasiiviseen ventilaatioon ja V60-hengityslaitteen käytön hallintaan laiteajokortin suorittamisen jälkeen. Opinnäytetyö toteutettiin kahdella lomakekyselyllä. Osaamisen lähtötilanne kartoitettiin ennen laiteajokortin suorittamista tehtävällä kyselyllä. Kahden kuukauden kuluttua laiteajokortin suorittamisesta kysely uusittiin, tuloksia vertailtiin ja raportoitiin kuvailevilla tunnusluvuilla. Ennen laiteajokorttia tehtävään kyselyyn osallistui 37 hoitajaa ja laiteajokortin jälkeen tehtyyn kyselyyn 35 hoitajaa. Kyselyillä haluttiin myös saada tietoa nykyisen hengityslaitekoulutuksen riittävyydestä.

Laiteajokortin suorittaminen koettiin hyödylliseksi ja sen hyöty näkyi myös tutkimustuloksissa. Teho-osaston hoitajat hallitsivat V60-hengityslaitteen käytön hyvin, ja laiteajokortin suorittamisen jälkeen tulokset paranivat kliinisen hoitotyön näkökulmasta vielä lähtötilanteeseen verrattuna. Laiteajokorttiin liittyneet teoriakokeet koettiin mielekkäiksi oman osaamisen tason selvittämisen kannalta. Hengitysryhmään kuuluvien hoitajien osaaminen ennen laiteajokortin suorittamista oli parempaa. Hengityslaitteiden käytön hallinta koettiin pääosin riittäväksi, mutta koulutusta kaivattiin enemmän. Laiteajokortin suorittamiselle täytyisi osoittaa omaa työaikaa, jolloin laiteajokortin voisi suorittaa ilman häiriöitä ja keskeytyksiä.

Laiteajokortti ideana on hyödyllinen ja toimiva, mutta se vaatii kehittämistä ja valtakunnallisesti yhteneväisen rakenteen. Oman osaamisen testaaminen ennen laiteajokortin suorittamista voitaisiin toteuttaa muutoinkin, kuin käyttöohjeita lukien. Erilaiset interaktiiviset tietovisat, pelillisesti etevät prosessit tai potilaskohtaiset ongelmanratkaisutapaukset lisäisivät hoitajien tietotaitoa, motivoisivat oppimaan ja tätä kautta parantaisivat laitehallintaa ja potilasturvallisuutta.

The purpose of this thesis was to survey whether there were changes in the competency of non-invasive ventilation and the usage of V60-respirator after performing driving license for medical devices. The thesis was carried out using two questionnaires. The baseline was surveyed with a questionnaire completed before performing the driver´s license. The questionnaire was repeated two months after carrying out the license and the results were compared. In addition the study gathered information about the sufficiency of the current training for the usage of the respirators.

Accomplishing the driving license for medical devices was perceived useful. The nurses in the intensive care unit master well the V60-respirator and after having the license the results improved compared to the baseline. The theory exams were perceived meaningful considering finding out one´s know-how and level of knowledge. The control of the respirators was in generally seen adequate but more training was wished. Accomplishing the driver´s license should be addressed it is own work time so that the performance could be done without interruptions and interference.

As an idea the driving license for medical devices is useful and practical but it requires developing and a compatible structure. Testing one’s own know-how before doing the driver´s license could be carried out in another way than reading the manuals. New ways of improving competence would motivate to study, and thus would improve the domination of the devices and patient safety.