"Meitä alettiin jo kutsua kalmapartioksi” : poliisin kokemat tunteet kuolinviestitehtävällä
Saariola, Laura (2017)
Saariola, Laura
Poliisiammattikorkeakoulu
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703073027
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703073027
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee kuolinviestin toimittamisen aiheuttamia tunteita poliisimiehessä. Tehtävän poliisimiehessä herättämistä tunteista ja ajatuksista ei ole olemassa ajantasaista tutkimustietoa. Tästä syntyi ajatus tehdä aiheesta opinnäytetyö, jossa pyritään selvittämään koettujen tunteiden lisäksi sitä, miten kuormittavia asioita käsitellään ja mitä jälkipuintimenetelmistä ajatellaan. Tutkimuksessa pyritään kartoittamaan työssä koettua uupumista ja selvittämään millaiset kuolinviestitehtävät ovat raskaimpia.
Työ on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena teemahaastattelumenetelmällä. Aineisto on kerätty haastattelemalla yhteensä neljää Lounais-Suomen poliisilaitoksessa samalla poliisiasemalla työskentelevää poliisia. Haastatteluun osallistuneet henkilöt on valittu satunnaisesti työnkuvasta riippumatta ja vastaajat esiintyvät työssä anonyymisti.
Työn teoreettisessa osuudessa kerrotaan aluksi kuolinviestin toimittamiseen liittyvästä ohjeistuksesta ja käytännöistä sekä poliisille annetusta palautteesta kuolinviesteihin liittyen. Teoriassa käsitellään tunteita ja niiden vaikutusta työssä jaksamiseen sekä myötätuntotyydytystä, myötätuntostressiä ja myötätuntouupumusta. Teoriaosuuden lopussa kerrotaan poliisiorganisaatiossa käytössä olevista jälkipuintimenetelmistä.
Kuolinviestitehtävät herättävät viejässä surua, empatiaa ja huolta. Partiokaverille puhuminen on yleisin tapa käsitellä tunteita. Kolme neljästä on joskus urallaan kokenut myötätuntouupumusta. Vaikeimpia ovat yllättävät kuolemat ja sellaiset, joihin viestinviejä pystyy itse samaistumaan oman elämäntilanteensa kautta. Lapsen tai lapsiperheen toisen vanhemman kuolemasta kertominen koetaan raskaimpana ja koskettavimpana tehtävänä.
Työ on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena teemahaastattelumenetelmällä. Aineisto on kerätty haastattelemalla yhteensä neljää Lounais-Suomen poliisilaitoksessa samalla poliisiasemalla työskentelevää poliisia. Haastatteluun osallistuneet henkilöt on valittu satunnaisesti työnkuvasta riippumatta ja vastaajat esiintyvät työssä anonyymisti.
Työn teoreettisessa osuudessa kerrotaan aluksi kuolinviestin toimittamiseen liittyvästä ohjeistuksesta ja käytännöistä sekä poliisille annetusta palautteesta kuolinviesteihin liittyen. Teoriassa käsitellään tunteita ja niiden vaikutusta työssä jaksamiseen sekä myötätuntotyydytystä, myötätuntostressiä ja myötätuntouupumusta. Teoriaosuuden lopussa kerrotaan poliisiorganisaatiossa käytössä olevista jälkipuintimenetelmistä.
Kuolinviestitehtävät herättävät viejässä surua, empatiaa ja huolta. Partiokaverille puhuminen on yleisin tapa käsitellä tunteita. Kolme neljästä on joskus urallaan kokenut myötätuntouupumusta. Vaikeimpia ovat yllättävät kuolemat ja sellaiset, joihin viestinviejä pystyy itse samaistumaan oman elämäntilanteensa kautta. Lapsen tai lapsiperheen toisen vanhemman kuolemasta kertominen koetaan raskaimpana ja koskettavimpana tehtävänä.