Lähiomaisten kokemuksia rauhanturvaajien psyykkisestä toimintakyvystä Afganistanista kotiutumisen jälkeen

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa, miten Afganistanissa palvelleen kantahenkilökuntaan kuuluvan rauhanturvaajan lähiomaiset kokevat rauhanturvaajan psyykkisen toimintakyvyn rauhanturvaoperaation jälkeen. Tarkoituksena oli myös selvittää, onko kantahenkilökuntaan kuuluvien sotilaiden koulutus rauhanturvatehtäviin ja Puolustusvoimien tarjoama psykososiaalinen tuki rauhanturvaajien omaisten mielestä riittävää. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä yleistä tietämystä rauhanturvaoperaatioista esimerkiksi sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden keskuudessa, jotta he osaisivat ottaa huomioon traumaperäisten stressihäiriöiden mahdollisuuden nuortenkin potilaiden joukossa.

Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Teemat olivat kaikille haastateltaville samat, mutta kysymysten muoto saattoi vaihdella. Haastateltavia oli neljä henkilöä. Kaikki haastateltavat olivat suomalaisten upseerien puolisoja. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin välittömästi haastattelujen jälkeen, minkä jälkeen ne analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Vastaavaa suomalaista tutkimusta lähiomaisten näkökulmasta ei ole tehty aiemmin, ja kansainvälisiäkin samansuuntaisia tutkimuksia on vain muutamia.

Opinnäytetyön tulosten perusteella rauhanturvaoperaatio vaikuttaa sotilaaseen. Oireet eivät välttämättä ole vakavia, ja ne ovat usein läheisten ja vertaistuen avulla muutamassa kuukaudessa ohimeneviä lieviä yliherkistymisen oireita. Vakavaa psyykkistä oirehdintaa, esimerkiksi traumaperäistä stressihäiriötä (PTSD), ei haastateltavien mielestä ollut esiintynyt. Palveluksen jälkeinen tuki on kehittynyt 2000-luvulla, mutta sitä tulisi vielä kehittää.

The main aim of this thesis was to find out, how working as a peacekeeper in such a hard country such Afghanistan affects the peacekeeper’s family life after the deployment. The point of view was the families of the peacekeepers. All the interviewees were spouses of Finnish Army officers. Another main aim was to describe, how the families found the post-deployment psychic capability of the peacekeeper.

The goal of this thesis was to increase the common knowledge about peacekeeping and its risks, for example post-traumatic stress disorder. This kind of knowledge would be useful for nurse students.

This thesis was made as a half-structured theme interview. All the themes were similar to all of the interviewees, but the format of the questions, as well as the order of the questions varied a bit. There were four interviewees in total. All the interviews were recorded, transcribed and afterwards analysed by material based content analysis.

There is no such a similar Finnish study from the point of view of a next of kin. The international studies exist, but just a few, and you can’t compare them to the Finnish ones, because of the different background of the soldiers of different countries.

The results of this thesis show that the peacekeeping mission affects a peacekeeper’s life. After the deployment, there are symptoms, which are not necessary severe, i.e. sleeplessness, anger and the need of own time and space. With the assistance of their families and peer support, the peacekeepers get over the prob-lems within a few months. According to this thesis, there were none severe psychical problems, for example post-traumatic stress disorder, among the peacekeepers. The post-deployment support has been developed during the last 15 years, but it still needs to be developed, especially from the point of view of the families.