Drift Triken rungon suunnittelu

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä drift trike -moottoriajoneuvon runkogeometriaan ja sen vaikutukseen rungon jäykkyyteen.

Rungon äärimitat laskettiin jo selvillä olevien asioiden myötä, kuten renkaiden kitkakertoimet sekä saatavilla olevien taka-akseleiden pituudet. Staattisten lujuuslaskujen perusteella valittiin alustava standardien mukainen runkoputki. Simuloinnissa käytettiin useita erilaisia runkogeometrioita, joista haettiin parhaat ominaisuudet.

Teräsputkirungon suunnittelun jälkeen aloitettiin mitoittamaan samalla runkogeometrialla toista runkoa, jossa valmistusmateriaalina käytettiin PLA-tulostemuovia, sekä valmistusmenetelmänä 3D-tulostusta. Kyseiseen runkogeometriaan simuloitiin erilaisia profiileja, joista selvitettiin taivutusjännitykset. Tulostetun rungon simulaatiotuloksia käytettiin vain teoriapohjaisina, koska tarkkoja lujuuksia tulostetulle muoville ei ollut tiedossa.

Lopuksi vertailtiin tulostetun rungon sekä teräsputkirungon eroja, hyötyjä sekä haittoja eri näkökulmista, kuten valmistus sekä massa.

This thesis was meant to get familiar with drift trike’s frame geometry and its effect to chassis strength.

Frame end points were calculated by using already known facts, such as tires friction multipliers and rear axle widths. Based on static calculations, a standard according frame tubing was selected. Various different frame geometries were simulated, and the best features were claimed.

After the steel frame was designed, the same geometry was used to design another frame, which was meant to be produced with 3D-printing from PLA-plastic. The simu-lation results from this frame were used only on theoretical base, therefore the exact rigid values for 3D-printed PLA weren’t available.

Finally, a comparison of the printed frame and steel tube frame differences, advantages and disadvantaged of different points of view, such as manufacturing and mass.