Kokemuksia Vantaan vankilan Motivointi-osastolla. "Se on niinku antabus - tää ympäristö."
Stranden, Lea (2010)
Stranden, Lea
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004066116
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004066116
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee Vantaan vankilan Motivointi-osastoa, joka on päihdeongelmai-sille tutkintavangeille tarkoitettu non-stop periaatteella toimiva sopimusosasto. Osaston ta-voitteena on valmentaa vankeja jatkokuntoutukseen ja vankeuteen päihteettömyyttä tukien sekä auttaa tunnistamaan päihdeongelmaa ja motivoida muutostyöhön. Osaston kuvaukseen tieto on saatu dokumenteista, joita toiminnan suunnitteluvaiheessa ja matkan varrella on tehty. Osaston havainnointi on ollut mahdollista vartijan näkökulmasta vuosina 2004 ja 2005. Osastolla tapahtuneita muutoksia olen seurannut työyhteisön jäsenenä vuoden 2009 aikana.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkielma ja analysoitava aineisto on kerätty teemahaastatte-lun menetelmää käyttäen haastatellen sekä henkilökuntaa (6) että vankeja (6). Luokittelussa on edetty aineistolähtöisestä analyysista teoriaohjautuvaan. Opinnäytetyön tavoitteena on saada vastaus siihen, miten vangit ja henkilökunta kokevat olonsa Motivointi-osastolla. Tar-koituksena on hahmottaa kokonaisvaltaisemmin osaston toimintaa ja lisätä tietoisuutta sitä kohtaan sekä koota nykyhetken tieto, jota voidaan hyödyntää osaston kehittämisessä.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, että kokemukset vahvistavat osaston tarpeellisuutta. Päihteetön ympäristö on jo sinällään kuntouttava. Vankien itsetuntemus on parantunut ja erityisesti tietoisuus päihteiden käytön vaikutuksesta omaan elämään on lisääntynyt. Kuntou-tumista tukevat parhaiten keskusteluryhmät, joissa käsiteltyjä aiheita työstetään itsenäisesti. Ryhmissä on mahdollista opetella tunnistamaan päihteiden käyttöä, stimuloida ajatuksia ja saada positiivisia kokemuksia. Yksilökeskusteluissa pääsee syventymään omaan tilanteeseen.
Kuntoutuksen ja turvallisuuden välinen jännite on arkipäivää. Vartijan työ on hyvin rutiineihin perustuvaa ja jokainen tekee työtään omalla persoonallaan. Tämä vaikuttaa siihen, missä määrin ollaan vuorovaikutuksessa vankien kanssa tai osallisena toiminnassa. Vartijat ovat arjessa läsnä ja moni tietämättään tukee kuntoutumista havainnoimalla, puuttumalla epäkoh-tiin, toimimalla mallina ja pitämällä yllä turvallista ympäristöä, jossa toimia.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että osasto on vakiinnuttanut paikkansa, mutta on haasteel-linen ja sen kehittämistä tulee suunnitella pidemmällä aikavälillä yhteistyössä eri henkilöstö-ryhmien kesken. On syytä pysähtyä miettimään osaston tarkoitusta ja toiminnan sisältöä sekä vahvistaa struktuuria.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkielma ja analysoitava aineisto on kerätty teemahaastatte-lun menetelmää käyttäen haastatellen sekä henkilökuntaa (6) että vankeja (6). Luokittelussa on edetty aineistolähtöisestä analyysista teoriaohjautuvaan. Opinnäytetyön tavoitteena on saada vastaus siihen, miten vangit ja henkilökunta kokevat olonsa Motivointi-osastolla. Tar-koituksena on hahmottaa kokonaisvaltaisemmin osaston toimintaa ja lisätä tietoisuutta sitä kohtaan sekä koota nykyhetken tieto, jota voidaan hyödyntää osaston kehittämisessä.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, että kokemukset vahvistavat osaston tarpeellisuutta. Päihteetön ympäristö on jo sinällään kuntouttava. Vankien itsetuntemus on parantunut ja erityisesti tietoisuus päihteiden käytön vaikutuksesta omaan elämään on lisääntynyt. Kuntou-tumista tukevat parhaiten keskusteluryhmät, joissa käsiteltyjä aiheita työstetään itsenäisesti. Ryhmissä on mahdollista opetella tunnistamaan päihteiden käyttöä, stimuloida ajatuksia ja saada positiivisia kokemuksia. Yksilökeskusteluissa pääsee syventymään omaan tilanteeseen.
Kuntoutuksen ja turvallisuuden välinen jännite on arkipäivää. Vartijan työ on hyvin rutiineihin perustuvaa ja jokainen tekee työtään omalla persoonallaan. Tämä vaikuttaa siihen, missä määrin ollaan vuorovaikutuksessa vankien kanssa tai osallisena toiminnassa. Vartijat ovat arjessa läsnä ja moni tietämättään tukee kuntoutumista havainnoimalla, puuttumalla epäkoh-tiin, toimimalla mallina ja pitämällä yllä turvallista ympäristöä, jossa toimia.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että osasto on vakiinnuttanut paikkansa, mutta on haasteel-linen ja sen kehittämistä tulee suunnitella pidemmällä aikavälillä yhteistyössä eri henkilöstö-ryhmien kesken. On syytä pysähtyä miettimään osaston tarkoitusta ja toiminnan sisältöä sekä vahvistaa struktuuria.