Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen
Kivioja, Riina; Hänninen, Päivi; Ojala, Carita (2017)
Kivioja, Riina
Hänninen, Päivi
Ojala, Carita
Oulun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703213543
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703213543
Tiivistelmä
Lapsen kaltoinkohtelua on lapseen kohdistuva negatiivinen tekeminen tai tekemättä jättäminen. Kaltoinkohtelu on moninainen riski lapsen kehitykselle, hyvinvoinnille ja elämälle. Terveydenhuollon ammattilaisilla tulee olla riittävästi tietoa, miten voi tunnistaa kaltoinkohdellun lapsen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata narratiiviseen kirjallisuuskatsaukseen valittujen tutkimusartikkeleiden avulla lasten kaltoinkohtelun fyysisiä merkkejä. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata niitä asioita, jotka hoitohenkilökunnan tulee huomioida kaltoinkohteluepäilyn herätessä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille kirjallisuuskatsauksen kohteena olevasta aiheesta.
Toteutimme opinnäytetyömme kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmällä. Valitsimme työhömme 13 tutkimusartikkelia, jotka täyttivät laatimamme sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Hakukoneina käytimme Google Scholaria, Sage journalsia, Aleksia, Mediciä ja Ebscoa, joihin olimme määrittäneet tarkat hakutermit ja rajaukset. Rajasimme haun vuosiin 2010-2016 ja haimme aineistoa suomen ja englannin kielellä. Emme ottaneet mukaan artikkeleita, joista ei löytynyt koko tekstiä maksuttomana.
Kirjallisuuskatsaukseen valittujen tutkimusartikkeleiden mukaan alle 3-vuotiaat lapset ovat suurin riskiryhmä kaltoinkohtelulle. Tutkimusartikkeleissa ilmeni myös, että jopa 90 %:lla pahoinpidellyistä lapsista on iholla näkyviä löytöjä, kuten esimerkiksi mustelmia, ruhjeita tai syviä haavoja, palovammoja ja hiertymiä. Tutkimusartikkeleiden ja hoitohenkilökunnan kokemuksien mukaan pahoinpitelyepäilyä vahvistaa tai pahoinpitelyepäilyn herättää esimerkiksi seuraavat seikat, jos lapsen vammasta on tarjottu erilaisia kertomuksia, lapsen selvälle loukkaantumiselle ei anneta syytä tai loukkaantuminen yritetään kieltää, selitys vammasta on hyvin epämääräinen tai hoitoon hakeutumisessa on viivytelty.
Opinnäytetyömme johtopäätöksenä esitetään, että eri tavoin kaltoinkohdeltuja lapsia on paljon ja etenkin fyysisestä pahoinpitelystä on usein näkyvissä fyysisiä merkkejä. Johtopäätöksenä voi pitää myös, että on tärkeä huomioida tapahtumahistoria ja vammojen syntymekanismit. Tavoitteenamme on, että opinnäytetyössämme tuotettu tieto lisää terveydenhuollon ammattihenkilöiden tietoisuutta lasten kaltoinkohtelun vaikutuksista.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata narratiiviseen kirjallisuuskatsaukseen valittujen tutkimusartikkeleiden avulla lasten kaltoinkohtelun fyysisiä merkkejä. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata niitä asioita, jotka hoitohenkilökunnan tulee huomioida kaltoinkohteluepäilyn herätessä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille kirjallisuuskatsauksen kohteena olevasta aiheesta.
Toteutimme opinnäytetyömme kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmällä. Valitsimme työhömme 13 tutkimusartikkelia, jotka täyttivät laatimamme sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Hakukoneina käytimme Google Scholaria, Sage journalsia, Aleksia, Mediciä ja Ebscoa, joihin olimme määrittäneet tarkat hakutermit ja rajaukset. Rajasimme haun vuosiin 2010-2016 ja haimme aineistoa suomen ja englannin kielellä. Emme ottaneet mukaan artikkeleita, joista ei löytynyt koko tekstiä maksuttomana.
Kirjallisuuskatsaukseen valittujen tutkimusartikkeleiden mukaan alle 3-vuotiaat lapset ovat suurin riskiryhmä kaltoinkohtelulle. Tutkimusartikkeleissa ilmeni myös, että jopa 90 %:lla pahoinpidellyistä lapsista on iholla näkyviä löytöjä, kuten esimerkiksi mustelmia, ruhjeita tai syviä haavoja, palovammoja ja hiertymiä. Tutkimusartikkeleiden ja hoitohenkilökunnan kokemuksien mukaan pahoinpitelyepäilyä vahvistaa tai pahoinpitelyepäilyn herättää esimerkiksi seuraavat seikat, jos lapsen vammasta on tarjottu erilaisia kertomuksia, lapsen selvälle loukkaantumiselle ei anneta syytä tai loukkaantuminen yritetään kieltää, selitys vammasta on hyvin epämääräinen tai hoitoon hakeutumisessa on viivytelty.
Opinnäytetyömme johtopäätöksenä esitetään, että eri tavoin kaltoinkohdeltuja lapsia on paljon ja etenkin fyysisestä pahoinpitelystä on usein näkyvissä fyysisiä merkkejä. Johtopäätöksenä voi pitää myös, että on tärkeä huomioida tapahtumahistoria ja vammojen syntymekanismit. Tavoitteenamme on, että opinnäytetyössämme tuotettu tieto lisää terveydenhuollon ammattihenkilöiden tietoisuutta lasten kaltoinkohtelun vaikutuksista.