Poliisit kaipaavat lisää koulutusta alkolukosta : kyselytutkimus Pirkanmaan poliiseille valvotusta ajo-oikeudesta ja alkolukosta
Hallikas, Aleksi (2017)
Hallikas, Aleksi
Poliisiammattikorkeakoulu
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704074401
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704074401
Tiivistelmä
Tämä tutkimuksellinen opinnäytetyö käsittelee poliisin toimintatapoja rattijuopumustapausten käsittelyssä ja valvottu ajo-oikeus -prosessin toimivuutta poliisin näkökulmasta. Kvantitatiivisen tutkimuksen aineisto kerättiin Pirkanmaan maakunnan alueella työskenteleviltä poliiseilta survey-tyyppisellä kyselyllä, joka toteutettiin käyttämällä webropol-sovellusta. Työssä käsitellään myös vuoden 2016 joulukuussa toteutettu lakiuudistusta, jolla selkeytettiin alkolukkoon liittyvää säädäntöä.
Rattijuopumus lisää huomattavasti tienkäyttäjien onnettomuusriskiä liikenteessä. Kuljettajan veren alkoholipitoisuuden noustessa 0,8 promilleen nousee onnettomuusriski noin kolminkertaiseksi. Vastaavasti alkoholipitoisuuden noustessa 1,5 promilleen on onnettomuusriski jo noin 22-kertainen, ja onnettomuudet yleensä seurauksiltaan vakavampia. Suomessa rattijuopumukseen syyllistyneistä noin 30 % uusii tekonsa, mutta alkolukon käyttäjistä vastaava osuus on vain noin kuusi prosenttia. Pyrkimällä yleistämään alkolukon käyttöä voidaan siis pienentää alkoholin vaikutuksen alaisuudessa ajavien kuljettajien määrää, ja näin pienentää yleistä onnettomuusriskiä liikenteessä.
Opinnäytetyön kyselyn perusteella tutkinnassa ja liikennesektorilla työskentelevät hallitsevat aiheen lainsäädännön parhaiten ja he myös pyrkivät aktiivisesti kertomaan asiakkaille alkolukosta. Liikennesektorilla myös tehdään mahdollisuuksien mukaan paljon suppeita esitutkintoja, mikä osaltaan keventää tutkinnan työtaakkaa. Kenttäryhmissä työskentelevät arvioivat hallitsevansa lainsäädännön heikommin kuin muut, eivätkä he käytä suppeaa esitutkintaa niin paljon, kuin olisi mahdollista.
Kaikki ryhmät kokevat tarvitsevansa lisää koulutusta alkolukosta ja valvotus ajooikeudesta. Erityisesti kenttäryhmien koulutuksella voitaisiin lisätä suppean esitutkinnan käyttöä, ja parantaa asiakkaiden alkolukosta saaman tiedon laatua. Poliiseilta myös puuttuu edelleen selkeä ja kattava ohjeistus siitä, miten alkolukosta tulisi kertoa asiakkaalle.
Rattijuopumus lisää huomattavasti tienkäyttäjien onnettomuusriskiä liikenteessä. Kuljettajan veren alkoholipitoisuuden noustessa 0,8 promilleen nousee onnettomuusriski noin kolminkertaiseksi. Vastaavasti alkoholipitoisuuden noustessa 1,5 promilleen on onnettomuusriski jo noin 22-kertainen, ja onnettomuudet yleensä seurauksiltaan vakavampia. Suomessa rattijuopumukseen syyllistyneistä noin 30 % uusii tekonsa, mutta alkolukon käyttäjistä vastaava osuus on vain noin kuusi prosenttia. Pyrkimällä yleistämään alkolukon käyttöä voidaan siis pienentää alkoholin vaikutuksen alaisuudessa ajavien kuljettajien määrää, ja näin pienentää yleistä onnettomuusriskiä liikenteessä.
Opinnäytetyön kyselyn perusteella tutkinnassa ja liikennesektorilla työskentelevät hallitsevat aiheen lainsäädännön parhaiten ja he myös pyrkivät aktiivisesti kertomaan asiakkaille alkolukosta. Liikennesektorilla myös tehdään mahdollisuuksien mukaan paljon suppeita esitutkintoja, mikä osaltaan keventää tutkinnan työtaakkaa. Kenttäryhmissä työskentelevät arvioivat hallitsevansa lainsäädännön heikommin kuin muut, eivätkä he käytä suppeaa esitutkintaa niin paljon, kuin olisi mahdollista.
Kaikki ryhmät kokevat tarvitsevansa lisää koulutusta alkolukosta ja valvotus ajooikeudesta. Erityisesti kenttäryhmien koulutuksella voitaisiin lisätä suppean esitutkinnan käyttöä, ja parantaa asiakkaiden alkolukosta saaman tiedon laatua. Poliiseilta myös puuttuu edelleen selkeä ja kattava ohjeistus siitä, miten alkolukosta tulisi kertoa asiakkaalle.