Maatalouslomittajien työtapaturmat 2007-2015 : Sastamalan lomituspalvelut

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin maatalouslomittajille tapahtuneita työtapaturmia Sastamalan Lomituspalvelujen alueella vuosina 2007-2015. Tilastojen perusteella analysoitiin millaisia ja minkälaisissa työpaikoissa työtapaturmia sattuu. Vertailtiin eroja vuosien välillä. Pohdittiin syitä ja parannusehdotuksia. Sastamalan lomituspalvelun alueella tehdään vuosittain keskimäärin 30 600 lomituspäivää ja työtapaturmia sattuu 0,7-1,5 kappaletta 1000 lomituspäivää kohti. Tapaturmien määrä vaihtelee vuosittain, mutta tapaturmien määrässä oli voimakas lisäys vuonna 2015. Yhtenä syynä tähän saattaa olla lomittajien työnopastuspäivien määrän väheneminen yhteen päivään, kun aikaisemmin oli mahdollista saada käyttää perehdyttämiseen useampi päivä. Keskimäärin 44 % tapaturmissa sattuneista vammoista on erilaisia ruhjeita. Ruhjeita syntyy esimerkiksi, kun eläin puskee lomittajan navetan rakenteita vasten tai nauta puskee kiinnittämisen tai irrottamisen yhteydessä. Seuraavaksi eniten tapaturmia aiheuttaa eläinten potkut (18 % tapaturmista) ja liukastumiset (13 %). Kaikkia tapaturmia ei voida estää, mutta osa voisi olla vältettävissä, jos työntekijä voisi tehdä työnsä ilman kiirettä. Liukastumisia olisi vähemmän, jos ehtii katsoa, mihin astuu ja hahmottamaan alustan epätasaisuudet ja esteet. Eläinten kanssa pitää käyttäytyä rauhallisesti. Tuloksista on nähtävissä kiireen ja kiristyneiden aikataulujen vaikutukset. Tilat ja lomituspäivät vähe-nevät, työ osa-aikaistuu ja tapaturmat lisääntyvät. Maatalouden ahdinko alkaa näkyä myös maatalouslomittajien työhyvinvoinnissa. Maatalouslomittajien työsuojelusta vastaa osittain työnjohto ja osittain maatalousyrittäjä. Työsuojelu on haastavaa, kun työn suorituspaikka on yksityisen henkilön omistamissa tiloissa. Mahdollisuudet työskentelyolosuhteiden muuttamiseen ovat rajalliset. Yhteistyötä yrittäjien ja työnjohdon välillä on kehitettävä ja saatava joustavammaksi.

The aim of this study was to examine work accidents that happened to farm relief workers in Sastamala area from 2007 to 2015. Based on statistics it is analyzed what kind of accidents happened and what the circumstances were. Differences between the years are compared with each other. Reflections of the causes of work accidents and the improvements that can be made to prevent future accidents are given. In Sastamala area farm relief workers made on average 30600 farmers´ days off annually. Accidents rates go up from 0,7 to 1,5 per 1000 farmers´ days off. The number of accidents varies each year, but it strongly increased in 2015. One reason for this may be the fact that the number of farm relief work guidance days was reduces to one day, while previously it was possible to use more than one orientation day. On average 44% of the accidents that occurred are a variety of minor injuries such as cuts and bruises. Bruises occur for example, when an animal butts the employee against the structures of the barn or butts when being tied or untied to the stall. The next most common accidents are animal kicks (18%) and slips (13%). Not all accidents can be prevented, but some could be avoided if the employee could do his or her job without haste. One has to be calm with animals. Slips would be less frequent if people took the time to look where they step. Things like uneven structures or barriers are dangerous. The results show the effects of time pressure and tighter schedules. The number of farms and farmers´ days off is decreasing, part-time work is becoming more common and the number of work accidents is increasing. The agricultural plight starts to show in farm relief workers´ wellbeing at work. Supervisors and farmers share the responsibility for farm relief workers´ occupational health and safety. Occupational health and safety is a challenge when the workplace is owned by a private individual. The chances of changing the working conditions can be limited. Co-operation between entrepreneurs and supervisors need to be developed and to be made more flexible