Terveydenhoitajien tiedolliset valmiudet antaa käytännönläheistä ravitsemussuositusten mukaista ravitsemusneuvontaa

Abstract

Terveellinen ravitsemus on keskeinen terveyttä ylläpitävä tekijä. Terveyden edistämisen asiantuntijana terveydenhoitaja on avainasemassa ravitsemusneuvonnan toteuttajana. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveydenhoitajien tiedolliset valmiudet antaa käytännönläheistä ravitsemussuositusten mukaista ravitsemus-neuvontaa.

Tutkimus oli kvantitatiivinen. Aineisto kerättiin postitettavalla kyselylomakkeella, joka sisälsi pääasiassa suljettuja tosiasiakysymyksiä. Kyselylomake käsitteli suolan käytön vähentämistä, sakkaroosin kohtuullista käyttöä, ruokavalion rasvan laadun parantamista, kasvisten, marjojen ja hedelmien riittävää käyttöä sekä ravintokuidun riittävän saannin takaamista. Nämä aiheet ovat Finravinto 2007 -tutkimuksessa todettuja suomalaisen ravitsemuksen kehitystarpeita.

Kysely toteutettiin toukokuussa 2009 ja tutkimukseen osallistui 35 terveydenhoitajaa Varkauden kaupungin, Iisalmen seudun kansanterveystyön kuntayhtymän sekä Siilinjärvi-Maaningan kuntayhtymän alueelta. Tutkimukseen osallistui 58 prosenttia terveydenhoitajista, joille kyselylomakkeet lähetettiin, ja osallistuneet terveydenhoitajat edustivat monipuolisesti terveydenhoitajien eri toimintasektoreita. Aineisto analysoitiin SPSS 16.0 for Windows -tilasto-ohjelman ja Microsoft Excel 2007 -taulukkolaskentaohjelman avulla.

Tutkimustulokset osoittivat, että tutkimukseen osallistuneiden terveydenhoitajien ravitsemusosaaminen on keskimäärin hyvällä tasolla. Erityisen hyvin hallittiin rasvan laatua sekä kasviksien, marjojen ja hedelmien käyttöä koskeva tieto. Jotkin aihealueet hallittiin kuitenkin selvästi heikommin, ja tällä voi olla asiakkaan saaman ravitsemusneuvonnan kannalta merkitystä. Haastaviksi aiheiksi osoittautuivat muun muassa pakkausmerkintöjen lukeminen sekä suolaan liittyvien suositusten toteuttaminen.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimusten perusteena. Tulokset viittaavat siihen, että joillain osa-alueilla terveydenhoitajien ravitsemusosaaminen voi olla riittämätöntä, mutta tulokset eivät otoskoon pienuuden vuoksi ole yleistettävissä. Siksi terveydenhoitajien ravitsemusosaaminen edellyttää jatkossa laajempaa selvitystä.

Healthy nutrition is a crucial part of maintaining good health. As a health promotion specialist public health nurse has a significant role in giving nutritional counselling to improve community health. Most of the population will see a public health nurse several times during their lives. The purpose of this research was to examine the knowledge of public health nurses to give practical nutritional counselling applying official Finnish nutrition guidelines.

This was a quantitative research. The data was collected with questionnaire that contained structured questions, with the answers revealing the nutritional knowledge of public health nurses. The questionnaire was sent by mail. It included questions concerning reducing the amount of salt and sucrose, improving the quality of fats used, increasing the amount of vegetables, fruits and berries and including enough fiber in ones diet. In Finravinto 2007 research these topics were picked to be the ones Finnish people need to improve in their diet.

The data was collected in May 2009. Total sample was 35 public health nurses from Varkaus, Iisalmi and Siilinjärvi-Maaninka, which is 58 percent of nurses the questionnaire had been sent to. Total sample included public health nurses from different assignments. The data was analyzed with SPSS 16.0 for Windows and Microsoft Excel 2007.

The result of this research indicates that on average the public health nurses who took part on this research have good nutritional knowledge. The best knowledge they had was in using healthy fats and vegetables, fruits and berries in ones diet. Concerning some of the topics, such as reading nutritional information from the products label and reducing the amount of salt in diet, the public health nurses had remarkably weaker knowledge. That can effect to quality of nutritional counselling they give.

The results of this research can be used as an indicator for wider research. The results suggest that the nutritional knowledge of public health nurses can be deficient, but the results cannot be generalised because of the limited sampling of this research. Therefore wider research concerning the nutritional knowledge of public health nurses is needed.