Mokatakin saa, vaikka onkin kehitysvammainen : Työntekijöiden ajatuksia kehitysvammaisten itsemääräämisoikeudesta
Heikkinen, Joni; Honkanen, Marjukka (2017)
Heikkinen, Joni
Honkanen, Marjukka
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117700
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117700
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kehitysvammaisten kanssa lähityötä tekevien ohjaajien ajatuksia asiakkaan itsemääräämisoikeudesta sekä ohjaustyöstä uudistuneen kehitysvammalain myötä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa lähityötä tekevien ohjaajien ajatuksista asiakkaan itsemääräämisoikeudesta ja sen vaikutuksesta ohjaustyöhön. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina oli yksikkö, joka tarjoaa kehitysvammaisille tai autismin kirjoon kuuluville henkilöille psykiatrisia palveluita kuten kuntoutusta. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää.
Ennen aineiston keräämistä koottiin laajemman ohjaajajoukon ajatuksia tilaisuudessa, jossa aiheesta keskusteltiin teoriaesittelyn pohjalta. Aiheina olivat työtavat ohjaustyössä, uuden kehitysvammalain herättämät ajatukset ja ajatukset asiakkaan itsemääräämisoikeudesta. Tämän keskustelutilaisuuden pohjalta muodostettiin kysymykset teemahaastatteluun. Aineiston kerääminen toteutettiin haastattelemalla neljää tukikeskuksen työntekijää teemahaastattelulla. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että ohjaajat kokivat pääsääntöisesti uudistuvan lainsäädännön ja sen kautta selkeytyvien toimintaohjeiden helpottavan omaa ohjaustyötään, mutta toisaalta tuovan myös uudenlaisia haasteita työhön. Erityisesti rajoitustoimenpiteitä koskevissa päätöksentekotilanteissa ohjaajat kokivat, ettei laki aina kohtaa käytäntöä. Turvallisuuden takaaminen on kuitenkin aina ensisijaista, eikä laeista aina löydy soveltuvia keinoja jokaiseen tilanteeseen. Tällöin ohjaajat kokivat kiireellisessä tilanteessa päätöksenteon haastavaksi. Toisaalta ohjaajat kokivat, että kiireellisissä tilanteissa tilanteen rauhoittaminen ja turvallisuuden takaaminen ovat ensisijaisia, eikä lakia näissä tilanteissa ehdi miettimään. Ennakoinnin merkitys korostui haastatteluissa.
Opinnäytetyön tuloksista selviää, että yksikössä keskustellaan paljon asiakkaan itsemääräämisoikeudesta ja työntekijät pohtivat käytäntöjä työssään. Muutokset kehitysvammaisten hoidossa ja itsemääräämisoikeuden toteutumisessa ovat tapahtuneet pitkän ajan kuluessa.
Tulosten perusteella jatkotutkimusaiheeksi nousi, kuinka kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeus toteutuu tavallisesti oikeustoimikelpoisuutta vaativissa sopimuksissa, kuten hoitotahdon tai testamentin laatimisessa sekä viranomaisen kanssa asioidessa.
Ennen aineiston keräämistä koottiin laajemman ohjaajajoukon ajatuksia tilaisuudessa, jossa aiheesta keskusteltiin teoriaesittelyn pohjalta. Aiheina olivat työtavat ohjaustyössä, uuden kehitysvammalain herättämät ajatukset ja ajatukset asiakkaan itsemääräämisoikeudesta. Tämän keskustelutilaisuuden pohjalta muodostettiin kysymykset teemahaastatteluun. Aineiston kerääminen toteutettiin haastattelemalla neljää tukikeskuksen työntekijää teemahaastattelulla. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että ohjaajat kokivat pääsääntöisesti uudistuvan lainsäädännön ja sen kautta selkeytyvien toimintaohjeiden helpottavan omaa ohjaustyötään, mutta toisaalta tuovan myös uudenlaisia haasteita työhön. Erityisesti rajoitustoimenpiteitä koskevissa päätöksentekotilanteissa ohjaajat kokivat, ettei laki aina kohtaa käytäntöä. Turvallisuuden takaaminen on kuitenkin aina ensisijaista, eikä laeista aina löydy soveltuvia keinoja jokaiseen tilanteeseen. Tällöin ohjaajat kokivat kiireellisessä tilanteessa päätöksenteon haastavaksi. Toisaalta ohjaajat kokivat, että kiireellisissä tilanteissa tilanteen rauhoittaminen ja turvallisuuden takaaminen ovat ensisijaisia, eikä lakia näissä tilanteissa ehdi miettimään. Ennakoinnin merkitys korostui haastatteluissa.
Opinnäytetyön tuloksista selviää, että yksikössä keskustellaan paljon asiakkaan itsemääräämisoikeudesta ja työntekijät pohtivat käytäntöjä työssään. Muutokset kehitysvammaisten hoidossa ja itsemääräämisoikeuden toteutumisessa ovat tapahtuneet pitkän ajan kuluessa.
Tulosten perusteella jatkotutkimusaiheeksi nousi, kuinka kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeus toteutuu tavallisesti oikeustoimikelpoisuutta vaativissa sopimuksissa, kuten hoitotahdon tai testamentin laatimisessa sekä viranomaisen kanssa asioidessa.