Sairauspoissaolot ja työhyvinvointi
Tainio, Katri (2010)
Tainio, Katri
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004266914
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004266914
Tiivistelmä
Kehittämistyön tarkoituksena oli luoda malli siihen, miten Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän (PHSOTEY) peruspalvelukeskus Aavassa koti- ja asumispalvelujen tulosalueella pureudutaan jatkossa sairauspoissaoloihin työhyvinvointia tukevalla tavalla.
Kysymykseen haettiin vastausta kahdenlaisen PHSOTEY:n koti- ja asumispalveluista tuotetun aineiston avulla:
1. määrällinen aineisto sairauspoissaolojen seurannasta
2. laadullinen arviointiaineisto Bikva-mallin mukaisesta kehittämisprosessista.
Sairauspoissaolojen kartoituksessa olivat mukana kaikki vuonna 2008 toiminnassa olleet koti- ja asumispalvelujen työyksiköt, poislukien hallinto. Vakituisia työntekijöitä yksiköissä työskenteli 568 ja sijaisia 846. Kartoituksessa tarkasteltiin sairauspoissaolojen alkamista, määrää ja jakautumista.
PHSOTEY:ssä käytössä olevan Aktiivinen välittäminen - Varhaisen puuttumisen toimintamallin, Sairauslomakäytännöt ja -seuranta -ohjeen sekä sairauspoissaolojen kartoitusaineiston pohjalta toteutettiin ryhmähaastattelut siitä, mitä hyvää ja huonoa nykyisessä tilanteessa on ja miten sairauspoissaoloihin pitäisi jatkossa pureutua. Työskentelyssä hyödynnettiin asiakaslähtöisen arvioinnin Bikva-mallia, mutta siten, että esimiesten asiakkaiksi ymmärretään työntekijät.
Bikva-mallin toteuttaminen aloitettiin koti- ja asumispalvelujen työntekijöiden ryhmähaastattelulla.
Haastattelutilaisuuteen mukaan tulevia työyksiköitä arvottiin palvelutyypeittäin viisi: terveysaseman vuodeosasto, vanhainkoti, tehostetun palveluasumisen yksikkö, tuetun palveluasumisen yksikkö ja kotihoito. Lähiesimiesten haastatteluun kutsuttiin arvonnan perusteella viisi esimiestä, jokaisesta palvelutyypistä yksi. Johdon haastattelu toteutettiin koti- ja asumispalvelujen johtoryhmässä.
Pelkällä sairauspoissaoloihin puuttumisella ei voida lisätä työhyvinvointia, vaan on tehtävä ennakoivia toimenpiteitä. Ennakoivat toimenpiteet työhyvinvoinnin tukemisessa voidaan jakaa karkeasti työntekijään, työhön ja työterveyshuoltoon liittyviksi. Haastateltavien näkemykset tukivat sitä ajatusta, että hyvä tapa pureutua sairauspoissaoloihin on huolehtia työhyvinvoinnista monipuolisesti.
Jatkotutkimushaasteena esitetään sen selvittämistä, vaatiiko eri sairauksien perusteella poissa olleiden työntekijöiden työhyvinvoinnin tukeminen erityisiä toimenpiteitä.
Kysymykseen haettiin vastausta kahdenlaisen PHSOTEY:n koti- ja asumispalveluista tuotetun aineiston avulla:
1. määrällinen aineisto sairauspoissaolojen seurannasta
2. laadullinen arviointiaineisto Bikva-mallin mukaisesta kehittämisprosessista.
Sairauspoissaolojen kartoituksessa olivat mukana kaikki vuonna 2008 toiminnassa olleet koti- ja asumispalvelujen työyksiköt, poislukien hallinto. Vakituisia työntekijöitä yksiköissä työskenteli 568 ja sijaisia 846. Kartoituksessa tarkasteltiin sairauspoissaolojen alkamista, määrää ja jakautumista.
PHSOTEY:ssä käytössä olevan Aktiivinen välittäminen - Varhaisen puuttumisen toimintamallin, Sairauslomakäytännöt ja -seuranta -ohjeen sekä sairauspoissaolojen kartoitusaineiston pohjalta toteutettiin ryhmähaastattelut siitä, mitä hyvää ja huonoa nykyisessä tilanteessa on ja miten sairauspoissaoloihin pitäisi jatkossa pureutua. Työskentelyssä hyödynnettiin asiakaslähtöisen arvioinnin Bikva-mallia, mutta siten, että esimiesten asiakkaiksi ymmärretään työntekijät.
Bikva-mallin toteuttaminen aloitettiin koti- ja asumispalvelujen työntekijöiden ryhmähaastattelulla.
Haastattelutilaisuuteen mukaan tulevia työyksiköitä arvottiin palvelutyypeittäin viisi: terveysaseman vuodeosasto, vanhainkoti, tehostetun palveluasumisen yksikkö, tuetun palveluasumisen yksikkö ja kotihoito. Lähiesimiesten haastatteluun kutsuttiin arvonnan perusteella viisi esimiestä, jokaisesta palvelutyypistä yksi. Johdon haastattelu toteutettiin koti- ja asumispalvelujen johtoryhmässä.
Pelkällä sairauspoissaoloihin puuttumisella ei voida lisätä työhyvinvointia, vaan on tehtävä ennakoivia toimenpiteitä. Ennakoivat toimenpiteet työhyvinvoinnin tukemisessa voidaan jakaa karkeasti työntekijään, työhön ja työterveyshuoltoon liittyviksi. Haastateltavien näkemykset tukivat sitä ajatusta, että hyvä tapa pureutua sairauspoissaoloihin on huolehtia työhyvinvoinnista monipuolisesti.
Jatkotutkimushaasteena esitetään sen selvittämistä, vaatiiko eri sairauksien perusteella poissa olleiden työntekijöiden työhyvinvoinnin tukeminen erityisiä toimenpiteitä.