Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita

Abstract

Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita – teoksessa tarkastellaan yleisiä hyvinvointivaltiota ja sosiaalipolitiikkaa käsitteleviä teorioita, joita sovelletaan suomalaisen yhteiskunnan ja sen institutionaalisten rakenteiden tarkasteluun. Tavoitteena on rakentaa siltoja hyvinvointivaltion tutkimuksessa usein sovellettujen teoreettisten mallien ja konkreettisen suomalaisen hyvinvointivaltiotutkimuksen välille.

Teoksen ensimmäisen osan muodostavat yleiset yhteiskuntateoriat. Se alkaa John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorialla ja pohdinnoilla sen soveltuvuudesta monikulttuurisen hyvinvointivaltion tutkimiseen. Len Doyalin ja Ian Goughin teoriaa universaaleista inhimillisistä tarpeista esitellään puolestaan hyvinvoinnin mittaamisen ja tuottamisen näkökulmasta. Karl Polanyi’n kirjoituksia ruoditaan erityisesti asumis-, työ- ja rahoitusmarkkinoiden muutoksen ja sääntelyn perspektiivistä. Ranskalaista yhteiskuntateoreetikoista esitellään François Ewald ja hänen vakuutusyhteiskunta-ajattelunsa sekä Pierre Bourdieu’n yhteiskuntateorian soveltuvuus suomalaisen hyvinvointivaltion ja sen sosiaalipolitiikan tutkimiseen.

Teoksen toinen osa on rakennettu hyvinvointivaltion aikalaisdiagnostikkojen ympärille. Tämän osan aloittaa luku Anthony Giddensin kolmannen tien sosiaalipolitiikan soveltuvuudesta suomalaisen hyvinvointivaltion tutkimiseen. Tämän jälkeen esitellään sitä, kuinka Manuel Castellsin ajatukset verkostomaisesta tietoyhteiskunnasta käyvät yksiin suomalaisen hyvinvointivaltion kehityksen kanssa. Seuraavaksi etsitään yhtymäkohtia Ulrich Beckin riskiyhteiskuntateorian ja suomalaisen hyvinvointivaltion väliltä. Lopuksi arvioidaan sitä, kuinka Zygmunt Baumanin ajatus notkeasta modernista sopii yhteen suomalaisen hyvinvointivaltion institutionaalisten rakenteiden ja niiden pysyvyyden kanssa.

Kirjan kolmannessa osassa tarkastellaan eriarvoisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. Ensimmäiseksi esitellään John H. Goldthorpen toimintateoreettista viitekehystä, ja analysoidaan sosiaalista liikkuvuutta Suomessa. Tämän jälkeen pohditaan Peter Townsendin innoittamana Suomessa harjoitettua terveyserojen supistamiseen tähtäävää politiikkaa. Kolmannen osan lopuksi käsitellään vielä T. H. Marshallin teoriaa luokista ja kansalaisuudesta, ja arvioidaan hänen ajatuksiensa soveltuvuutta yhteiskunnallisen muutoksen arviointiin Suomessa.

Teoksen viimeisessä jaksossa tarkastellaan hyvinvointivaltion uusia politiikkoja kahden luvun kautta. Ensiksi esittelyssä ovat Paul Piersonin näkemykset hyvinvointivaltion muutoksesta ja muuttumattomuudesta. Kirjan päättää luku Richard Titmusista, jossa osoitetaan kuinka suomalainen hyvinvointivaltio on etääntynyt universalismin periaatteesta.

The book Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita (Modern Classics of the Welfare State) studies general theories of the welfare state and social policy, applying them to the study of the Finnish society and its institutional structures. The objective of the book is to bridge the gap between the theoretical models often applied in welfare state research and the concrete studies made concerning the Finnish welfare state.

The first part of the book discusses general social theories. The book first discusses the theory of justice by John Rawles, addressing its applicability to the study of multicultural welfare states. Len Doyal and Ian Gough's theory of universal human needs is presented from the point of view of measuring and producing welfare. Karl Polanyi’s texts are analysed from the perspective of the changes and regulation of the housing, labour and finance markets. The French social theorists introduced in the book include François Ewald, whose concept of insurance society is discussed, and Pierre Bourdieu, whose social theory is treated from the viewpoint of its applicability to the study of the Finnish welfare state and its social policy.

The second part of the book is structured around contemporary diagnosticians of the welfare state. This section starts with a chapter on the applicability of Anthony Giddens' Third Way social policy to the study of the Finnish welfare state. Next, the book discusses how well Manuel Castell's idea of the network society matches the development of the Finnish welfare state. The book then proceeds to search for points uniting Ulrich Beck's theory of the risk society and the Finnish welfare state. Finally, the chapter estimates how applicable Zygmunt Bauman's concept of the liquid modern is to the institutional structures of the Finnish welfare state and their permanence.

The third part of the book studies inequality in the Finnish society. First, it introduces John H. Goldthorpe's action-theoretical framework and analyses social mobility in Finland. After this, inspired by Peter Townsend, it studies Finnish policies that aim to decrease differences in health. The third part of the book ends in T.H. Marshall's theory of citizenship and social class, evaluating the applicability of his thoughts to the assessment of societal change in Finland.

The last section of the book deals with new welfare state policies, discussing them in two chapters. The first one presents Paul Pierson's views concerning the change and pretrenchment of the welfare state. The final chapter of the book discusses Richard Titmus, showing how remote the Finnish welfare society is from the principle of universalism.