Mallihoitosuunnitelman kehittäminen painehaavapotilaan hoitotyössä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella Kymenlaakson keskussairaalassa käytössä olevan hoitokertomuksen eli HOKEn painehaavapotilaan mallihoitosuunnitelmaa. Tulosten avulla vertailtiin mallihoitosuunnitelman ja uusimman tutkitun tiedon yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia. Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja aineisto analysoitiin sisällön analyysillä.

On arvioitu, että joka neljäs pitkäaikaishoidossa oleva saa jossain vaiheessa painehaavan. Painehaavojen aiheuttamat kustannukset Suomessa ovat noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2014 Kymenlaakson keskussairaalassa hoidossa olleista 175 potilaasta 9 % sai hoidon aikana painehaavan. Kustannustehokkainta hoitoa olisi painehaavan ennaltaehkäiseminen.

Painehaavan rakenteinen kirjaaminen koostuu hoidon tarpeesta ja tavoitteesta, hoitotyön suunnitelluista toiminnoista ja tuloksista. Painehaavan hoidon tarpeita ovat haavan asteen luokittelu ja painehaavariskin arviointi. Hoitotyön suunnitellut toiminnot ovat muun muassa haavan ja ihon hoito, potilaan ohjaus, kivun hoito, aktiviteetin seuranta sekä ravitsemuksen ja nestetasapainon seuranta. Painehaavan hoidon tavoitteena on haavan paraneminen ja uusien painehaavojen ehkäiseminen.

Sähköinen potilaskertomus mahdollistaa ajantasaisen tiedon hyödyntämisen useissa eri toimipisteissä samanaikaisesti. Tieto on myös helpommin saatavissa ja luettavampaa, kuin paperisissa potilaskertomuksissa. Potilasturvallisuuden takaamiseksi on mallihoitosuunnitelmaa päivitettävä yksilöllisesti potilaan tarpeiden mukaan.

Opinnäytetyössä korostui painehaavariskissä olevien potilaiden tunnistaminen varhaisessa vaiheessa ja asentohoidon merkitys painehaavapotilaiden hoidossa. Riskipotilaiden tunnistamiseksi voidaan käyttää Braden-mittaria, jolla arvioidaan potilaan tuntoaistia, liikkuvuutta, ihon kosteutta, fyysistä aktiivisuutta, ravitsemusta ja potilaaseen kohdistuvia hankaavia voimia. Potilaan säännöllinen asennon vaihto ja näin paineen vähentäminen riskialueilta, kuuluu painehaavan hoidon perustoimenpiteisiin.

The aim of the thesis work was to study the care description (HOKE) used in the central hospital of Kymenlaakso as a model plan for the care of a pressure sore patient. The results were used to compare the consistencies and differences of the model plan for patient’s care and the most recent knowledge in research. The thesis work was carried out as a systematic review of literature and the material was studied using content analysis.

It has been estimated that every fourth patient in long-term care will at some stage acquire a pressure sore. The costs caused by pressure sores in Finland are approximately 200 million euros a year. In 2014, 9 percent of the 175 patients cared for in the central hospital of Kymenlaakso acquired a pressure sore during their care. The most cost-effective form of care would be the prevention of them.

The structural registering of a pressure sore consist of the needs and aims of care, the planned functions, and results of nursing. The needs of care for a pressure sore are the classification of the grade and the estimation of the risk for the sore. The planned functions of nursing include amongst other things the care of the sore and the skin, the instruction of the patient, the care of pain, the follow-up of activity as well as the follow-up of nutrition and fluid balance. The aim of the care of a pressure sore is the healing of the sore and the prevention of new pressure sores.

The digital casebook enables the invocation of updated information simultaneously in several offices. The information is also more easily available and more readable in comparison with casebooks in paper format. To ensure patient security, the model plan for care must be updated individually following the needs of the patient.

In the present thesis work, the most prominent factors were the early stage recognition of patients under risk of pressure sores and the impact of position care. The Braden indicator used for the estimation of the patient’s sense of touch, mobility, moisture of skin, physical activity, nutrition and abrasive forces directed towards the patient, can be used to identify patients under risk. The regular change of the patient’s position and the reduction of pressure on risk zones by doing so, is one of the basic forms of procedure in the care of a pressure sore.