Nursing care of the elderly : a literature review of nurses' challenge in pharmacotherapy of the elderly

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tunnistaa ja tutkia asioita, joita sairaanhoitajan pitää ottaa huomioon vanhusten turvallisessa lääkehoidossa. Pyrkimyksenä oli tehostaa sairaanhoitajan tietoisuutta, millä tavoilla voisi parantaa potilaan turvallisuutta lääkehoidossa ja lääkehoidon tuloksia. Luettelo hyvän hoidon käytännöistä oli laadittu.

Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 29 tieteellistä julkaisua, joiden tutkimukset olivat peräisin kuuden maan terveydenhoidon alueelta. Naiden maiden terveydenhoito toimi länsimaisen mallin mukaan. Aineisto kerättiin systemaattisesti CINAHL ja MEDLINE tietokannoista sekä manuaalisesti. Aineisto analysoitiin ja tulokset koottiin käyttäen sisällön analyysia.

Tuloksista kävi ilmi julkaisuiden tekijöiden yksimielisyys. Vanhusten lääkehoidon turvallisuus tarkoittaa ensinnäkin lääkevirheen ja lääkkeen haittavaikutusten ennaltaehkäisy. Lääkevirheet ilmestyvät koko lääkehoidon prosessissa. Niiden ennaltaehkäisyssä painotetaan lääkehoidon prosessivaiheeseen kuin lääkemääräykseen, lääkemääräyksen vastaanottamiseen, jakamiseen, annosteluun ja valmistamiseen sekä antamiseen. Sairaanhoitajalla pitää olla tarpeeksi ammattilista ja geriatria tietoa. Huomiota on erityisesti kiinnitettävä lääkkeen tarkoituksenmukaisuuteen ja tarpeellisuuteen, soveltuvuuteen ja lääkkeen vasta-aiheiseen. Lääkemääräykset sopeutetaan potilaan ikään ja/tai munuaistoimintaan (Kreatiniinin poistamiseen) ja käytetään geriatrian periaatteen ”aloitta lääkitys pienellä annoksella ja hitaasti” mukaan. Puutteellinen tieto potilaan kokonaislääkemääräyksestä ja poikkeama lääkkeen käyttökuntoon saattamisesta (esim. lääkkeen jauhaminen ja/tai osittaminen) ovat vaarallisia tekijöitä potilaan turvallisuudelle. Lääkkeen haittavaikutusten määrä vanhusten lääkehoidossa on erittäin korkea ja siihen liittyvät syyt ovat monenlaiset. Lääkkeen antamisen seuranta on harvinaista ja haittavaikutusten tunnustaminen ei ole helppoa tässä ikäryhmässä. Tärkeä keino parantaa lääkehoidon turvallisuutta on potilaan ohjaus ja neuvonta lääkehoitoon liittyvissä kysymyksissä.

Sääntöjen, ohjeiden ja protokollan mukainen lääkehoidon toteuttaminen kuten lasten lääkehoidossa voisi lisätä vanhusten turvallisuutta lääkehoidon prosessissa. Erityisesti vanhainkodeissa tarvitaan parannuksia lääkkeen käyttökuntoon saattamisessa. Lääkkeen osittaminen, jauhaminen tai muut poikkeamat lääkkeen annoksen valmistuksessa pitää estää ja ottaa käyttöön uusia menetelmiä ja uuttaa teknologia.

The aim of this final project was to identify and explore issues a nurse has to consider in safe pharmacotherapy of the elderly as described in the literature with the purpose of heightening nurses’ awareness to improve patient safety in and outcomes of pharmacotherapy. A list of good nursing practices was elaborated.

A literature review was conducted on the basis of 29 research articles from health care settings of six different countries with a western health care model. The systematic search from CINAHL and MEDLINE databases was completed by a manual search for recently published research studies in nursing journals. The data were processed by content analysis.

Findings revealed unanimous understanding that safe pharmacotherapy in this vulnerable group of elderly means first of all prevention of medication errors and adverse drug events. Because medication errors emerge throughout the medication process, emphasis to prevent such errors is put on those phases of the medication process not yet physically involving the patient such as prescribing phase, receiving a prescribed order, dispensing, preparing and administering medication phase. Apart from having sufficient professional and geriatric knowledge, nurses have to give special attention to appropriateness of drugs, drug compatibility and adverse effects of drugs. Prescribed orders have to be adjusted to a patient’s age and/or creatinine clearance and the geriatric principle of “starting low and going slow” to be applied. Incomplete knowledge of a patient’s total drug regimen presents a potential risk factor as well as alteration of drugs. Frequency of adverse drug events is far too high in this age group; reasons for this are manifold. Monitoring of drug administration is scarce, recognition of adverse drug events in elderly is not easy. An important mean to improve patient safety is patient education.

To increase safety of the elderly in the medication process, sensitivity and cautiousness with strict rules, guidelines and protocols should be implemented in pharmacotherapy, as it is done with children and adolescents. Apart from a sensitization of the whole society for the vulnerability of a growing number of elderly, this is especially applicable in the field of nurse education. Especially nursing homes, where drug alteration is a common practice, have a need for improvement and new procedures and techniques.