Nuoren itsetuhokäyttäytyminen - kokemuksia Kouvolan nuorisopsykiatrian osaston kehittämisen tueksi
Niemelä, Mari; Karjalainen, Saara (2017)
Niemelä, Mari
Karjalainen, Saara
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112017389
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112017389
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää nuorten ahdistuneisuutta ja sen kytköstä itsetuhoiseen käyttäytymiseen, sekä luoda kattava mutta tiivis tietopaketti nuoren ahdistuksesta ja auttaa hoitajia ymmärtämään emootion syitä. Tavoitteena on löytää erilaisia keinoja lievittää ahdistuneisuuden tunteita ja itsetuhokäyttäytymistä osastohoidon aikana. Toimeksiantaja on Kymenlaakson sairaanhoitopiirin Carean nuorisopsykiatrian osasto Kouvolassa, jossa alkupalaverissa yhdessä osaston hoitajien ja palvelutoiminnan esimiehen kanssa mietimme aiheenrajauksen työlle.
Teoreettinen viitekehys muodostui nuoren psyykkisen kehityksen kulmakivistä ja nuoren ahdistuneisuuden selittämisestä. Tutkimuksessa haluttiin sekä emootioiden että tekojen tutkimista, joten toinen tietoperusta lukittautui itsetuhokäyttäytymisen taustoihin ja itsetuhoisuuden vaihtoehtoisiin hallintamenetelmiin.
Opinnäytetyön tiedonhankkiminen toteutettiin internetissä kahdella eri keskustelupalstalla. Aikuisille, nuoruudessa itsetuhoisuudesta ja ahdistuneisuudesta kärsineille kysymykset suunnattiin Suomi24-sivustolle. Alaikäisille tarkoitetut kysymykset julkaistiin Demi.fi-sivustolla. Aikuisille esitettiin syvempiä kysymyksiä ahdistuksesta ja itsensä vahingoittamisesta, nuorilta kysyttiin osastohoidon mielipiteitä sekä mahdollisia toiveita ja kehittämisehdotuksia osastohoitoon liittyen. Kyselyihin vastasi yhteensä 7 henkilöä.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmäksi valikoitui fenomenologinen tutkimustapa. Tutkimuskysymyksiin haettiin omakohtaisia kokemuksia ja vastauksia, jolloin kerronnan tutkiminen ja tulkitseminen osoittautuivat hyväksi valinnaksi. Vastausten analysointiin käytettiin kokemusasiantuntijaa avuksi, jotta saatiin mahdollisimman kattavia näkökulmia vastauksista nuorten mielenterveyden hoitoon.
Vastausten analysoinnin perusteella nuorten itsetuhokäyttäytyminen johtuu normaalin psyykkisen kehityksen häiriintymisestä. Vastaajilla oli hyvin erilaisia traumaattisia kokemuksia elämässään lapsuuden ja nuoruuden aikana, jonka jälkeen psyykkisen huonon voinnin purkaminen näyttäytyi itsetuhoisena käyttäytymisenä. Toinen tutkimuskysymys liittyi nuorten toiveisiin psykiatrisen sairaalaosaston hoidosta. Nuorten toiveet jakaantuivat omahoitajatyöskentelyyn ja lääkehoitoon liittyen. Nuoret toivoivat enemmän aikuisten läsnäoloa osaston puolella ja keskusteluapua. Lääkehoidon runsaudesta nuoret antoivat negatiivista palautetta. Nuorista tuntui, että tarvittavia lääkkeitä annettiin liian helposti ilman keskustelun tarjoamista.
Tutkimukseen vastaajien määrä jäi suppeaksi eikä laajaa tiedonkeruuta ollut mahdollista saada pitkästä vastausajasta huolimatta. Tutkimustulokset eivät ole yleismaailmallisia, koska ne perustuvat harvan antamaan kokemukseen. Tuloksia voidaan käyttää psykiatrisen osastohoidon kehittämiseen.
Teoreettinen viitekehys muodostui nuoren psyykkisen kehityksen kulmakivistä ja nuoren ahdistuneisuuden selittämisestä. Tutkimuksessa haluttiin sekä emootioiden että tekojen tutkimista, joten toinen tietoperusta lukittautui itsetuhokäyttäytymisen taustoihin ja itsetuhoisuuden vaihtoehtoisiin hallintamenetelmiin.
Opinnäytetyön tiedonhankkiminen toteutettiin internetissä kahdella eri keskustelupalstalla. Aikuisille, nuoruudessa itsetuhoisuudesta ja ahdistuneisuudesta kärsineille kysymykset suunnattiin Suomi24-sivustolle. Alaikäisille tarkoitetut kysymykset julkaistiin Demi.fi-sivustolla. Aikuisille esitettiin syvempiä kysymyksiä ahdistuksesta ja itsensä vahingoittamisesta, nuorilta kysyttiin osastohoidon mielipiteitä sekä mahdollisia toiveita ja kehittämisehdotuksia osastohoitoon liittyen. Kyselyihin vastasi yhteensä 7 henkilöä.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmäksi valikoitui fenomenologinen tutkimustapa. Tutkimuskysymyksiin haettiin omakohtaisia kokemuksia ja vastauksia, jolloin kerronnan tutkiminen ja tulkitseminen osoittautuivat hyväksi valinnaksi. Vastausten analysointiin käytettiin kokemusasiantuntijaa avuksi, jotta saatiin mahdollisimman kattavia näkökulmia vastauksista nuorten mielenterveyden hoitoon.
Vastausten analysoinnin perusteella nuorten itsetuhokäyttäytyminen johtuu normaalin psyykkisen kehityksen häiriintymisestä. Vastaajilla oli hyvin erilaisia traumaattisia kokemuksia elämässään lapsuuden ja nuoruuden aikana, jonka jälkeen psyykkisen huonon voinnin purkaminen näyttäytyi itsetuhoisena käyttäytymisenä. Toinen tutkimuskysymys liittyi nuorten toiveisiin psykiatrisen sairaalaosaston hoidosta. Nuorten toiveet jakaantuivat omahoitajatyöskentelyyn ja lääkehoitoon liittyen. Nuoret toivoivat enemmän aikuisten läsnäoloa osaston puolella ja keskusteluapua. Lääkehoidon runsaudesta nuoret antoivat negatiivista palautetta. Nuorista tuntui, että tarvittavia lääkkeitä annettiin liian helposti ilman keskustelun tarjoamista.
Tutkimukseen vastaajien määrä jäi suppeaksi eikä laajaa tiedonkeruuta ollut mahdollista saada pitkästä vastausajasta huolimatta. Tutkimustulokset eivät ole yleismaailmallisia, koska ne perustuvat harvan antamaan kokemukseen. Tuloksia voidaan käyttää psykiatrisen osastohoidon kehittämiseen.