Kansalaisaloite ympäristöjärjestöjen kampanjatyökaluna

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää kansalaisaloitteen sopivuutta ja mahdollisuuksia ympäristöjärjestöjen kampanjatyössä. Kansalaisaloite on kansalaisen eduskunnalle tekemä lakialoite, jonka eduskunta ottaa käsittelyyn, mikäli aloite kerää 50 000 kannatusilmoitusta puolen vuoden aikana. Vaikka aloitteen vireillepanijaksi on aina merkittävä luonnollinen henkilö, monet kansalaisjärjestöt ovat hyödyntäneet kansalaisaloitetta kampanjatyössään. Erityisesti tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin keskittyvät organisaatiot ovat toteuttaneet menestyksekkäitä aloitteita, mutta ympäristöjärjestöt eivät toistaiseksi ole ottaneet kansalaisaloitetta kampanjatyönsä välineeksi.

Työn tilaaja on Greenpeace Suomi, joka toimii pohjoismaisen Greenpeace Nordicin alaisuudessa. Greenpeace on kansainvälinen ympäristöjärjestö, jonka toiminnan ytimessä on vapaaehtoisia osallistava ja huomiota herättävä kampanjatyö, joka perustuu tutkimukseen, tiedonlevitykseen, vaikuttamiseen ja väkivallattomaan suoraan toimintaan.

Menetelmänä opinnäytetyössä on monimenetelmäinen haastattelujen sekä onnistuneiden kansalais-aloitteiden analyysikokonaisuus. Analysoin kansalaisaloitteiden menestystekijöitä tyypittelemällä ne 43 erilaiseen kansalaisaloitetyyppiin ja haastattelemalla menestyneiden kansalaisaloitteiden toteuttajia sekä satunnaisesti valittuja kansalaisia. Selvitän, minkälaiset aloitteet ovat yleisempiä kuin toiset, minkälaiset aloitteet ovat suosituimpia, millaisia aloitteita ihmiset olisivat valmiita kannattamaan, ja miksi ympäristöaiheiset aloitteet ovat toistaiseksi menestyneet heikosti.

Työ sisältää laajan konkreettisten toimintaohjeiden sekä kansalaisaloitteen esittelyn kokonaisuuden. Käyn läpi suomalaisen ympäristöjärjestökentän ja sen tekemän kampanjatyön sekä kansalaisaloitteen historian, lainsäädännön ja nykytilan. Arvioin kansalaisaloitteiden merkitystä demokratiatyökaluna ja julkisen keskustelun ohjaajana sekä niiden suhdetta kuntalaisaloitteeseen ja eurooppalaisen kansalaisaloitteeseen. Esittelen kansalaisaloiteprosessin kolme vaihetta, jotka ovat valmistelu, kannatusilmoitusten keräys ja aloitteen toimittaminen eduskuntaan, jos äänimäärä täyttyy. Lisäksi annan käytännöllisiä ohjeita kansalaisaloiteprosessin käynnistämiseen ja aikatauluttamiseen.

Työn keskeinen havainto on, että vaikka kansalaisaloite ei vaikuttaisikaan konkreettisesti lainsäädäntöön, sillä on merkittävä potentiaali julkisen keskustelun ohjaajana. On mahdollista, että suosittu kansalaisaloitekampanja ikään kuin legitimoi esiin nostamiensa teemojen aseman yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kansalaisaloite tarjoaa ympäristöjärjestöille mahdollisuuden nostaa ympäristöasioita kansalaisaloitteiden kautta lainsäädäntöprosessiin sekä vahvistaa niiden julkista profiilia.

Opinnäytetyöni toimii oppaana sen tilaajalle sekä muille ympäristö- ja kansalaisjärjestöille. Vaikka työ on suunnattu ensisijaisesti sen tilaajalle, siitä voivat hyötyä myös muut ympäristöjärjestöt ja yleisempi järjestökenttä, sillä siinä paneudutaan kansalaisaloitteisiin ja aloitteiden menestystekijöihin tavalla, jota aiemmin ei ole tehty. Opinnäytetyö myös tarkastelee ensimmäistä kertaa kansaisaloitteen mahdollisuuksia juuri ympäristöjärjestöjen näkökulmasta. Pyrkimyksenä on tarjota järjestöille hyödyllinen työkalu, ja tätä tukemaan on suunniteltu työn sisältöjä hyödyntävä koulutuskokonaisuus ja kansalaisaloitteen työkalupakki.

The aim of this thesis is to find out, whether the Finnish citizens’ initiative is a suitable and useful tool to be used by environmental NGOs. A citizens’ initiative is a national legislative initiative, presented by a private individual, which will be processed by the parliament, if it collects 50 000 signatures within six months. Although the initiatives have to be legally drafted by a private citizen, several NGOs have utilized them in their campaign work. Especially organizations concerned with equality and human rights have carried out successful initiatives, but environmental organizations have not yet utilized the citizens’ initiative as a part of their operational toolbox.

This thesis is commissioned by Greenpeace Finland, which operates under the Greenpeace Nordic. Greenpeace is an international environmental NGO, which bases its operations on voluntary participation and high-profile campaigns. The campaigns are built on research, dissemination of information, lobbying decision-makers and direct action.

The analysis in the thesis is built on a methodological combination of interviews and typological analysis of successful initiatives. In the typological analysis, I identify 43 different groups of initiatives and combine this information to the interview results to analyze the central factors affecting the success of individual initiatives. I attempt to find out, which types of initiatives are most typical, which gain most popularity, what types of initiatives people are most willing to sign and why environmental initiatives have thus far been relatively unsuccessful.

The thesis contains an array of concrete instructions and an extensive introduction to the citizens’ initiative system. I present the central Finnish environmental NGOs and their campaign work, as well as the history, legislation and present state of the citizens’ initiatives. I assess the importance of initiatives as parts of the democratic process and their role in the public discourse. I also compare the national citizens’ initiative to the corresponding municipal initiative and the European initiative system, as well as identify the three key parts of the initiative process: 1) drafting, 2) collecting signatures and 3) presenting the initiative to the parliament, if the signature target is reached. I also present instructions for starting and scheduling of the initiative process.

My key finding is that even though the citizens’ initiative did not manage to influence the legislation, it still carries significant potential for steering the public discourse. It is possible that a popular initiative has a role in the legitimization of a theme within the public debate. The initiatives may thus offer organizations a tool for bringing environmental issues into the legislative process and to strengthen their public profile.

This thesis offers a practical guide to the commissioner and to other NGOs. Although the research is designed to answer the specific needs of Greenpeace, it may be of use also for other NGOs, as it offers a novel analysis of the citizens’ initiatives and their success factors. The thesis also offers the first Finnish analysis of the initiative system from the perspective of environmental organizations. The central aim is to provide organizations with a useful tool, and this is supported by an additional educational package and initiative-makers’ toolbox based on the main findings in the thesis.