Kasvualustojen ominaisuudet ja käyttö : Tuotekehitysvaiheessa olevan turvelevyn ja kivivillalevyn vedenpidätysominaisuuksien vertailu
Uotila, Alma (2017)
Uotila, Alma
Hämeen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112217784
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112217784
Tiivistelmä
Kokeen tarkoitus oli selvittää uuden turvepohjaisen kasvualustan vedenpidätyskyky ja sen perusteella arvioida sen ominaisuuksia kasvihuoneviljelyssä. Työn toimeksiantaja oli suomalainen kasvualustoja kehittävä ja tuottava Kekkilä Oy. Vesikapasiteetin lisäksi kokeessa mitattiin vesi-, kiintoaines- ja ilmatilavuudet, kuivumiskutistuminen ja kuivatilavuuspaino.
Vedenpidätyskoe tehtiin HAMK Lepaan kemian laboratoriossa syksyllä 2016. Kokeessa käytettiin EU-standardin mukaista SFS-EN-13041 –menetelmää paria käytäntöä soveltaen. Näytteet kyllästettiin ensin vedellä ja niiden pohjiin kohdistettiin asteittain voimistaen imua, jolloin osa vedestä pidättyi näytteiden huokosiin. Menetelmä perustuu näytteiden punnitsemiseen kokeen eri vaiheissa ja niiden tuloksilla vesitilavuuden ja -kapasiteetin laskemiseen. Vertailun vuoksi kokeessa mitattiin samat ominaisuudet myös kivivillasta, josta oli yhtä monta näytettä kuin turpeestakin. Sekä turve-, että kivivillanäytteistä puolet olivat käyttämättömiä ja puolet jo viljelyssä käytettyjä.
Aikaisempiin tutkimuksiin ja kivivillanäytteiden tuloksiin verrattuna turvekasvualustan vedenpidätyskyky oli pienempi. Turvekasvualustassa oli enemmän pieniä ja suuria, ja kivivillassa keskikokoisia huokosia. Turvelevy voisi sopia ylikasteluviljelyyn, koska sen suuret huokoset eivät voi pidättää vettä. Käytetyt kasvualustat pidättivät enemmän vettä kuin käyttämättömät.
Vedenpidätyskoe tehtiin HAMK Lepaan kemian laboratoriossa syksyllä 2016. Kokeessa käytettiin EU-standardin mukaista SFS-EN-13041 –menetelmää paria käytäntöä soveltaen. Näytteet kyllästettiin ensin vedellä ja niiden pohjiin kohdistettiin asteittain voimistaen imua, jolloin osa vedestä pidättyi näytteiden huokosiin. Menetelmä perustuu näytteiden punnitsemiseen kokeen eri vaiheissa ja niiden tuloksilla vesitilavuuden ja -kapasiteetin laskemiseen. Vertailun vuoksi kokeessa mitattiin samat ominaisuudet myös kivivillasta, josta oli yhtä monta näytettä kuin turpeestakin. Sekä turve-, että kivivillanäytteistä puolet olivat käyttämättömiä ja puolet jo viljelyssä käytettyjä.
Aikaisempiin tutkimuksiin ja kivivillanäytteiden tuloksiin verrattuna turvekasvualustan vedenpidätyskyky oli pienempi. Turvekasvualustassa oli enemmän pieniä ja suuria, ja kivivillassa keskikokoisia huokosia. Turvelevy voisi sopia ylikasteluviljelyyn, koska sen suuret huokoset eivät voi pidättää vettä. Käytetyt kasvualustat pidättivät enemmän vettä kuin käyttämättömät.