Työnohjauksen tarve ensihoidossa : Haastattelututkimus ensihoitotyötä tekeville

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ensihoitotyön aiheuttamaa henkistä kuormittumista. Tarkoituksena oli myös selvittää, tietävätkö ensihoitajat, mitä työnohjaus on ja haluaisivatko he työnantajan järjestävän sitä. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: Mikä tekee ensihoitotyöstä henkisesti raskasta, kuinka tarpeelliseksi ensihoitajat kokevat työnantajan järjestämän työnohjauksen ja millä tavalla ensihoitajat mieluiten purkavat henkisesti raskaat työtehtävät.

Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin haastattelemalla ensihoitajia teemahaastattelulla. Haastattelimme yhteensä kolmeatoista ensihoitajaa Etelä-Savon pelastuslaitoksen Savonlinnan yksiköstä ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin ensihoitoyksiköistä Kerimäeltä, Rantasalmelta ja Punkaharjulta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.

Haastatelluista kolmestatoista ensihoitajasta yhdeksän koki työnsä jossain määrin henkisesti raskaaksi ja neljä ei kokenut työtään lainkaan henkisesti raskaaksi. Henkistä kuormittumista lisäsivät ensihoitajien mukaan omaisten kohtaaminen potilaan kuoltua, potilaan luonnoton kuolema, epäkohdat työjärjestelyissä sekä Savonlinnan hoitoyksikön hoitajien kokema suuri vastuu. Ensihoitajista kaksitoista halusi työnohjausta ja osallistuisi siihen, jos työnantaja sitä järjestäisi.

Tässä opinnäytetyössä ensihoitajalla tarkoitetaan kaikkia niitä ammattiryhmiä (sairaanhoitaja, sairaanhoitaja AMK, ensihoitaja AMK, lähihoitaja, lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja, palomies-sairaankuljettaja ja pelastaja), joita työskentelee ensihoidossa.

The purpose of the present study was to clarify the mental strain caused by working as a paramedic. Furthermore, the purpose was also to find out if the paramedics know what supervision of work entails and if they wish their employer would provide it. The study focuses on the following three questions: What makes paramedical work mentally straining, how necessary the paramedics consider supervision of work provided by their employer, and finally, how the paramedics prefer to relieve mental strain caused by their work.

The approach to the present study is qualitative. The material for the study was collected in thematic interviews of altogether thirteen paramedics. These paramedics work for the Rescue Department of Etelä-Savo in Savonlinna and for the emergency units of Itä-Savo Hospital District in Kerimäki, Rantasalmi and Punkaharju. The material was examined using inductive analysis.

Nine of the 13 paramedics that were interviewed found their jobs to be somewhat mentally straining, whereas four of the paramedics regarded their job as not mentally straining at all. According to the paramedics, meeting the family of a patient after s/he had died, unnatural death of a patient, defects in the work arrangement and the great responsibility of the paramedics in the Savonlinna emergency unit, contributed to the mental strain.

In the present study, ‘paramedic’ is used to refer to all of the professionals (nurses, paramedics, practical nurses, emergency medical technicians, firefighter-paramedics) working in the emergency medical care.