Tärinän vaikutus betonin kovettumiseen
Sievers, Jussi (2010)
Sievers, Jussi
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004297233
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004297233
Tiivistelmä
Liikenteen aiheuttama tärinä kuormittaa korjaustöiden alaisena olevia siltoja, jonka johdosta nopeusrajoitusten asettaminen siltojen korjauskorjaustyömaille on välttämätöntä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on löytää raja-arvo tärinäolosuhteissa kovettuvalle betonille etsimällä suurin mahdollinen tärinän arvo ilman, että sillä olisi haitallista vaikutusta betonin lujuuden kehitykseen. Työn perusteella on tarkoitus saada lisää tietoa tärinän vaikutuksen alaisena kovettuvan betonin käyttäytymisestä.
Betonin lujuuden testausmenetelminä käytettiin puristus- ja tartunta- ja taivutuslujuuden mittausta. Näistä menetelmistä suurin painoarvo asetettiin sillan korjaustöissä vallitsevimmalle, eli tartuntalujuuden käyttäytymiselle. Tutkimukset tehtiin kahdelle eri SILKO-hyväksytylle korjausbetonille. Betoneista valmistettiin koekappaleet, joista tutkittiin puristuslujuuden ja tartunnan kehittymistä eri tärinäolosuhteissa.
Sillankorjausohjeen SILKO 2.240 mukaan tärinän maksimiarvo saa olla mitattaessa enintään 20 mm/s, ilman että liikenteen nopeutta korjattavalla sillalla tulisi rajoittaa. Työn tuloksena todettiin, että Suomen Rakennelujitus Oy:n kehittämällä betonimassalla tartunta- sekä puristuslujuus heikkenivät vasta tärinän arvolla 61 mm/s. Vertailtavalla betonilla tartuntalujuus heikkeni tärinän ollessa 40 mm/s, kun taas puristuslujuus heikkeni vasta 61 mm/s tärinäolosuhteissa. Taivutuslujuuden tulokset jätettiin kokonaan huomioimatta, sillä saadut mittaustulokset olivat niin pieniä, että tärinän raja-arvoja oli mahdoton tulkita.
Betonin lujuuden testausmenetelminä käytettiin puristus- ja tartunta- ja taivutuslujuuden mittausta. Näistä menetelmistä suurin painoarvo asetettiin sillan korjaustöissä vallitsevimmalle, eli tartuntalujuuden käyttäytymiselle. Tutkimukset tehtiin kahdelle eri SILKO-hyväksytylle korjausbetonille. Betoneista valmistettiin koekappaleet, joista tutkittiin puristuslujuuden ja tartunnan kehittymistä eri tärinäolosuhteissa.
Sillankorjausohjeen SILKO 2.240 mukaan tärinän maksimiarvo saa olla mitattaessa enintään 20 mm/s, ilman että liikenteen nopeutta korjattavalla sillalla tulisi rajoittaa. Työn tuloksena todettiin, että Suomen Rakennelujitus Oy:n kehittämällä betonimassalla tartunta- sekä puristuslujuus heikkenivät vasta tärinän arvolla 61 mm/s. Vertailtavalla betonilla tartuntalujuus heikkeni tärinän ollessa 40 mm/s, kun taas puristuslujuus heikkeni vasta 61 mm/s tärinäolosuhteissa. Taivutuslujuuden tulokset jätettiin kokonaan huomioimatta, sillä saadut mittaustulokset olivat niin pieniä, että tärinän raja-arvoja oli mahdoton tulkita.