Första mötet på akuten : Sjukskötarens kunskap om den non-verbala kommunikationen och dess betydelse i första mötet med den akuta patienten

Abstract

Syfte med detta examensarbete var att ta reda på vad sjukskötare i vårdbedömningen på akuten känner till om nonverbal kommunikation och kroppsspråk, samt hur hen tror att denna kommunikation påverkar mötet med patienten. Materialet till studien samlades in genom två semistrukturerade gruppintervjuer. Materialet, som bandades, analyserades med hjälp av kvalitativ innehållsanalys. Som teoretisk utgångspunkt valdes mötet och bemötandet. Resultatet av arbetet visade att sjukskötarna var medvetna om den nonverbala kommunikationen i mötet med patienten. Uppfattningen var att man var bättre på att lägga märke till patientens kroppsspråk än att tänka på vilka nonverbala signaler man själv använde. I vissa situationer använde man sig av medvetna signaler för att få en bättre kontakt till patienten. Däremot tänkte sjukskötarna mera sällan på den omedvetna nonverbala kommunikationen, som existerar mellan sjukskötare och patient, och dess betydelse i mötet med patienten. Ett betydande resultat, enligt författaren, var det behov av kunskap om nonverbal kommunikation, som deltagarna uppfattade sig behöva, för att de bättre skulle kunna använda sig av kroppsspråket, men också för att lära sig bättre förstå de nonverbala signaler, som patienten sänder. Detta resultat överensstämde med resultat från tidigare forskning.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten hyvin päivystyksen sairaanhoitaja on perillä nonverbaalisesta kommunikaatiosta ja kehonkielestä arvioidessaan hoidon tarvetta, sekä miten hän uskoo tämän vaikuttavan ensitapaamiseen potilaan kanssa. Tutkimusmateriaali kerättiin kahden puolistrukturoidun haastattelun tuloksista. Materiaali käsiteltiin sisällön analyysin mukaisesti. Teoreettiseksi lähtökohdaksi valittiin potilaan kohtaaminen. Työn lopputulos osoitti, että sairaanhoitajat olivat tietoisia nonverbaaalisesta kommunikaatiosta potilaan kohtaamisessa. Heidän mielestään potilaan kehonkielen havaitseminen on helpompaa kuin panna merkille mitä nonverbaalia viestintää itse käyttää. Tietyissä tilanteissa hoitajat käyttivät tietoista viestintää saadakseen paremman yhteyden potilaaseen. Toisaalta hoitajat ajattelivat harvemmin epätietoista potilaan ja hoitajan välistä nonverbaalia kommunikaatiota ja sen merkitystä potilaan kohtaamisesta. Tekijän mielestä opinnäytetyön merkittävä seuraus oli, että osallistujat tunsivat tarvetta saada tietoa nonverbaalisesta kommunikaatiosta. Tämän he kokivat tarvitsevansa voidakseen itse käyttää kehonkieltä paremmin, mutta myös oppiakseen ymmärtämään potilaan lähettämiä nonverbaalisia viestejä. Tämä vaikutus vastaa aikaisempia tutkimustuloksia.

The aim of this thesis was to find out whether nurses in care assessment in the emergency room recognizes nonverbal communication and body language, and how they think this communication affects the patient encounter.

The material for the stud was collected through two semistructured group interviews. The material which was prerecorded, was analyzed using qualitative content analysis. As theoretical background encounter and treatment were chosen. The result of the study showed that the nurses were aware of the nonverbal communication in the patient encounter. Their perception was that it was easier for them to pay attention to the patient's body language than to concentrate on their own nonverbal signals. In some situations, conscious signals were used to get a better contact with the patient. However, the nurses rarely thought about the unconscious nonverbal communication and its importance in the patient encounter. A significant result, according to the author, was the need for knowledge of nonverbal communication, which the participants perceived as necessary not only to be able to use body language, but also to understand the nonverbal signals, which the patients sends. This result was consistent with the result of previous research