Sensorimotorinen harjoittelu jalkapalloilijan nilkan inversiovamman jälkeen : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Nieminen, Marika (2017)
Nieminen, Marika
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121521524
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121521524
Tiivistelmä
Nilkan inversiovamma on yleisin urheiluvamma ja niitä tapahtuu etenkin urheilulajeissa, jotka sisältävät nopeita suunnanmuutoksia, hyppyjä ja äkillisiä pysähdyksiä. Inversiovammoja sattuukin eniten koripallossa ja jalkapallossa. Vamman yleisyydestä huolimatta kuntoutusta
usein ylenkatsotaan ja täyspainoiseen urheiluun palataan toimintavajauksista välittämättä. Etenkin sensorimotorisen kuntoutuksen sivuuttaminen voi johtaa nilkan krooniseen
instabiliteettiin. Inversiovamma aiheutuu tyypillisesti suunnanmuutoksessa tai laskeutuessa epätasaiselle alustalle nilkan ollessa supinaatiossa ja plantaarifleksiossa. Lateraaliset nivelsiteet vaurioituvat äkillisen venymisen seurauksena, jolloin myös pehmytkudoksissa sijaitsevien mekanoreseptorien toiminta saattaa häiriintyä. Tämä johtaa muutoksiin alaraajan proprioseptiikassa kasvattaen uuden vamman riskiä.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten inversiovamma vaikuttaa nilkan proprioseptiikkaan ja hyötyykö jalkapalloilija sensorimotorisesta harjoittelusta nilkan inversiovamman jälkeen. Lisäksi tavoitteena on selvittää, milloin lajiin paluu on turvallista inversiovamman jälkeen.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineistonkeruussa hyödynnettiin Pubmed-, PEDro- ja Ebsco-tietokantoja. Kymmenen tutkimusta täytti sisäänottokriteerit ja valittiin opinnäytetyöhön. Lisäksi aineistona käytettiin alan kirjallisuutta ja tieteellisiä artikkeleita.
Monipuolisella sensorimotorisella harjoittelulla on tutkimusten mukaan vaikutusta nilkan proprioseptiikkaan ja toiminnalliseen stabiliteettiin. Proprioseptiikan kehittyessä myös inversiovamman uusiutumisriski todistettavasti pienenee. Sensorimotorista harjoittelua tulisikin aina sisällyttää inversiovammojen kuntoutukseen.
usein ylenkatsotaan ja täyspainoiseen urheiluun palataan toimintavajauksista välittämättä. Etenkin sensorimotorisen kuntoutuksen sivuuttaminen voi johtaa nilkan krooniseen
instabiliteettiin. Inversiovamma aiheutuu tyypillisesti suunnanmuutoksessa tai laskeutuessa epätasaiselle alustalle nilkan ollessa supinaatiossa ja plantaarifleksiossa. Lateraaliset nivelsiteet vaurioituvat äkillisen venymisen seurauksena, jolloin myös pehmytkudoksissa sijaitsevien mekanoreseptorien toiminta saattaa häiriintyä. Tämä johtaa muutoksiin alaraajan proprioseptiikassa kasvattaen uuden vamman riskiä.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten inversiovamma vaikuttaa nilkan proprioseptiikkaan ja hyötyykö jalkapalloilija sensorimotorisesta harjoittelusta nilkan inversiovamman jälkeen. Lisäksi tavoitteena on selvittää, milloin lajiin paluu on turvallista inversiovamman jälkeen.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineistonkeruussa hyödynnettiin Pubmed-, PEDro- ja Ebsco-tietokantoja. Kymmenen tutkimusta täytti sisäänottokriteerit ja valittiin opinnäytetyöhön. Lisäksi aineistona käytettiin alan kirjallisuutta ja tieteellisiä artikkeleita.
Monipuolisella sensorimotorisella harjoittelulla on tutkimusten mukaan vaikutusta nilkan proprioseptiikkaan ja toiminnalliseen stabiliteettiin. Proprioseptiikan kehittyessä myös inversiovamman uusiutumisriski todistettavasti pienenee. Sensorimotorista harjoittelua tulisikin aina sisällyttää inversiovammojen kuntoutukseen.