Sensorimotorinen harjoittelu jalkapalloilijan nilkan inversiovamman jälkeen : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Nilkan inversiovamma on yleisin urheiluvamma ja niitä tapahtuu etenkin urheilulajeissa, jotka sisältävät nopeita suunnanmuutoksia, hyppyjä ja äkillisiä pysähdyksiä. Inversiovammoja sattuukin eniten koripallossa ja jalkapallossa. Vamman yleisyydestä huolimatta kuntoutusta usein ylenkatsotaan ja täyspainoiseen urheiluun palataan toimintavajauksista välittämättä. Etenkin sensorimotorisen kuntoutuksen sivuuttaminen voi johtaa nilkan krooniseen instabiliteettiin. Inversiovamma aiheutuu tyypillisesti suunnanmuutoksessa tai laskeutuessa epätasaiselle alustalle nilkan ollessa supinaatiossa ja plantaarifleksiossa. Lateraaliset nivelsiteet vaurioituvat äkillisen venymisen seurauksena, jolloin myös pehmytkudoksissa sijaitsevien mekanoreseptorien toiminta saattaa häiriintyä. Tämä johtaa muutoksiin alaraajan proprioseptiikassa kasvattaen uuden vamman riskiä.

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten inversiovamma vaikuttaa nilkan proprioseptiikkaan ja hyötyykö jalkapalloilija sensorimotorisesta harjoittelusta nilkan inversiovamman jälkeen. Lisäksi tavoitteena on selvittää, milloin lajiin paluu on turvallista inversiovamman jälkeen.

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja aineistonkeruussa hyödynnettiin Pubmed-, PEDro- ja Ebsco-tietokantoja. Kymmenen tutkimusta täytti sisäänottokriteerit ja valittiin opinnäytetyöhön. Lisäksi aineistona käytettiin alan kirjallisuutta ja tieteellisiä artikkeleita.

Monipuolisella sensorimotorisella harjoittelulla on tutkimusten mukaan vaikutusta nilkan proprioseptiikkaan ja toiminnalliseen stabiliteettiin. Proprioseptiikan kehittyessä myös inversiovamman uusiutumisriski todistettavasti pienenee. Sensorimotorista harjoittelua tulisikin aina sisällyttää inversiovammojen kuntoutukseen.

Inversion sprain of the ankle is the most common sports injury and it occurs especially in sports that include rapid changing of direction, jumping and sudden decelerations. Inversion sprains happen most often in basketball and football. Despite the frequency of the injury, rehabilitation is often overlooked, and athletes return to sport ignoring the functional deficits. Disregarding the sensorimotor rehabilitation may especially lead to chronic ankle instability. The typical injury mechanism is change of direction or landing on uneven surface with the ankle in supination and plantarflexion. The lateral ligaments of the ankle are damaged due to the sudden and uncontrolled stretch, and this may also lead to the functional deficits of the mechanoreceptors inside the soft tissues. The alteration in the proprioception of the lower limb increases the risk of new injury.

The purpose of the thesis was to examine how proprioception is affected by the inversion sprain and whether sensorimotor exercise is useful for a football player after lateral ankle sprain. The aim was to determine when it would be safe for an athlete to return to sport following an inversion sprain.

The method of the thesis was a descriptive literature review. The data was collected from the Pubmed, PEDro and Ebsco databases. Ten studies met the inclusion criteria and were selected for the thesis. Scientific articles and literature were also utilized.

According to the studies, a diverse sensorimotor exercise program can be used to affect proprioception and functional joint stability. Improvements in proprioception also reduce the risk of recurrent ankle sprain. Sensorimotor rehabilitation is recommended in the rehabilitation process following an inversion sprain.