Palautuneiden hautojen uudelleenkäytön suunnittelu

Abstract

Tämä opinnäytetyö on tehty Espoon seurakuntayhtymälle ja se käsittelee seurakunnalle palautuneiden hautojen uudelleenkäytön suunnittelua. Espoon seurakuntayhtymään kuuluu viisi eri hautausmaata ja tämä opinnäytetyö keskittyy Kirkon hautausmaan alueeseen osittain myös siksi, että se on kulttuurihistoriallisesti merkityksellinen hautausmaa. Tätä opinnäytetyötä rajaavat hautaustoimen ohjesäännöt ja Kirkon hautausmaan käyttösuunnitelma, joiden sääntökokoelmien lomassa on täytynyt tehdä ratkaisuja palautuneiden hautojen uudelleenkäytön suunnittelussa.

Hautojen uudelleenkäytön suunnittelun tavoitteena on hautojen passiivisen kapasiteetin hyödyntäminen ja historiallisen ilmeen säilyttäminen hautausmaalla. Vuosien saatossa tila hautausmaalla on vähentynyt ja vähenee entisestään hautauksien tarpeen kasvaessa. Hautausmaan laajentaminen on kallista, joten olisi hyvä, että hautausmaan jo olemassa olevaa tilaa pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Palautuneita hautoja on nykyään runsaasti. Suurin osa näistä haudoista on jo niin vanhoja, ettei haudanhaltijoita enää ole olemassa ja osa haudoista on palautunut seurakunnalle hoitamattomuuden vuoksi kuulutuksen myötä.

Tässä opinnäytetyössä on keskitytty suunnittelemaan tuhkan sirottelualueita, uusien puiden paikkoja, levähdyspaikkoja sekä valaistusta. Joukkoon mahtui myös yksi muistelualue vesistöille haudattujen muistoksi sekä kaksi vanhaa kunnostettavaa hautaa, jotka ovat historiallisesti merkittäviä.

This thesis is done to the Parish Union of Espoo and deals with the planning of the reuse of graves returned to the parish. The Espoo Parish Union consists of five different cemeteries and this thesis focuses on the cemetery area of the Church, mostly because it is a cultural-historical cemetery. This thesis is defined by the charter regulations and the cemetery development plan of the Church, whose collection of rules had to be considered when making solutions to the reuse of returned graves.

The purpose of planning the reuse of the graves is to utilize the passive capacity of the graves and to preserve the historic look at the cemetery. Over the years, the free space of the cemetery has decreased and is decreasing further as burial needs increase. The expansion of the cemetery is expensive, so it would be good if the existing space of the cemetery could be utilized as efficiently as possible. There are plenty of recovered graves nowadays. Most of these graves are so old that the owners no longer exist and some of the graves have returned to the parish via the announcement because of the lack of maintenance.

This thesis focuses on designing scattering areas for the ashes, new places for trees, resting areas and lighting. There was also one memorial area for the ones that are buried at the waters and two old refurbished graves, which are historically significant.