KUMPPANUUSTOIMINNASTA LISÄARVOA PERHEPÄIVÄHOITOON JA IKÄÄNTYNEIDEN PERHEHOITOON : Sukupolvien välistä vuorovaikutusta ja vertaistukea
Kuronen-Kokoi, Heidi; Kuutti, Sonia (2018)
Kuronen-Kokoi, Heidi
Kuutti, Sonia
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801261698
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801261698
Tiivistelmä
Kuronen-Kokoi, Heidi & Kuutti, Sonia. Kumppanuustoiminnasta lisäarvoa perhepäivähoitoon ja ikääntyneiden perhehoitoon. Sukupolvien välistä vuorovaikutusta ja vertaistukea. Kevät 2018. 52 s., 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) ja sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön lähtökohtana on ollut sukupolvien välisen vuorovaikutuksen sekä nykyisellään varsin eriytyneiden palvelujärjestelmien yhteistoiminnan kehittäminen. Opinnäytetyössä on keskitytty selvittämään lasten perhepäivähoidon ja ikääntyneiden perhehoidon välisen paikallisen yhteistyön kehittämisen tarpeita ja mahdollisuuksia. Lisäksi yhtenä tavoitteena on ollut tuottaa laadullista tietoa yhteistyökaupungille ikääntyneiden perhehoidon kehittämisen tueksi. Opinnäytetyön yhteistyökumppaneina ovat olleet ikääntyneiden perhehoitoa järjestävä kaupunki, kaksi ikääntyneiden perhekotia sekä kaksi yksityistä lasten perhepäivähoitoyksikköä.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä keskityttiin sukupolvien välisen yhteistyön hyötyihin sekä yhteisöllisyyden, vertaistuen ja osallisuuden merkityksiin. Lisäksi opinnäytetyössä avataan käsitteinä ikääntyneiden perhehoitoa ja lasten perhepäivähoitoa.
Opinnäytetyö toteutettiin kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa, keväällä 2017, tietoa kerättiin sähköisen kyselyn avulla eri puolella Suomea toimivilta yksityisiltä perhepäivähoitajilta ja heidän hoitolapsiltaan sekä ikääntyneiden perhehoitajilta ja perhekodeissa asuvilta ikääntyneiltä. Kyselyllä kerättiin tietoa jo olemassa olevista alueellisen yhteistyön sekä sukupolvien välisen vuorovaikutuksen muodoista, tarpeista ja toiveista. Toisessa vaiheessa, syksyllä 2017, järjestettiin kaksi erillistä kumppanuustapahtumaa, joiden tarkoituksena oli luoda opinnäytetyön yhteistyökumppaneille mahdollisuus verkostoitumiseen ja alueellisen yhteistoiminnan kehittämiseen. Tapahtumissa pyrittiin keräämään tutkimustietoa havainnoimalla sekä sukupolvien että hoitajien välistä vuorovaikutusta.
Tulosten mukaan seurakunnan kanssa tehtävä yhteistyö nousi yleisimmin esiin niin perhepäivähoitajien kuin ikääntyneiden perhehoitajienkin vastauksista. Muiden toimijoiden kanssa tehtävä yhteistyö erityisesti perhekotien osalta jää tutkimustulosten mukaan varsin vähäiseksi. Tulosten perusteella mahdollisuus sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen koetaan kuitenkin tärkeäksi ja halukkuutta sukupolvien välisen yhteistoiminnan lisäämiseen löytyisi sekä hoitajilla, ikääntyneillä että lapsilla. Yhteistyön esteeksi osoittautui kuitenkin tietämättömyys oman alueen toimijoista. Valtaosa sekä perhepäivähoitajista että ikääntyneiden perhehoitajista kokee saavansa riittävästi tukea työhönsä lähipiiriltään, mutta lisätukea toivotaan erityisesti kunnilta. Varsinkin ikääntyneiden perhehoitajat nostivat esille sijaisjärjestelyiden ja tukitoimien riittämättömyyden. Valtaosa sekä perhepäivähoitajista että ikääntyneiden perhehoitajista koki työnsä vähintäänkin joskus yksinäiseksi ja tarve vertaistukeen nousi selvästi esiin.
Asiasanat: perhehoito, perhepäivähoito, sukupolvet, vertaistuki, yhteisöllisyys
Opinnäytetyön lähtökohtana on ollut sukupolvien välisen vuorovaikutuksen sekä nykyisellään varsin eriytyneiden palvelujärjestelmien yhteistoiminnan kehittäminen. Opinnäytetyössä on keskitytty selvittämään lasten perhepäivähoidon ja ikääntyneiden perhehoidon välisen paikallisen yhteistyön kehittämisen tarpeita ja mahdollisuuksia. Lisäksi yhtenä tavoitteena on ollut tuottaa laadullista tietoa yhteistyökaupungille ikääntyneiden perhehoidon kehittämisen tueksi. Opinnäytetyön yhteistyökumppaneina ovat olleet ikääntyneiden perhehoitoa järjestävä kaupunki, kaksi ikääntyneiden perhekotia sekä kaksi yksityistä lasten perhepäivähoitoyksikköä.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä keskityttiin sukupolvien välisen yhteistyön hyötyihin sekä yhteisöllisyyden, vertaistuen ja osallisuuden merkityksiin. Lisäksi opinnäytetyössä avataan käsitteinä ikääntyneiden perhehoitoa ja lasten perhepäivähoitoa.
Opinnäytetyö toteutettiin kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa, keväällä 2017, tietoa kerättiin sähköisen kyselyn avulla eri puolella Suomea toimivilta yksityisiltä perhepäivähoitajilta ja heidän hoitolapsiltaan sekä ikääntyneiden perhehoitajilta ja perhekodeissa asuvilta ikääntyneiltä. Kyselyllä kerättiin tietoa jo olemassa olevista alueellisen yhteistyön sekä sukupolvien välisen vuorovaikutuksen muodoista, tarpeista ja toiveista. Toisessa vaiheessa, syksyllä 2017, järjestettiin kaksi erillistä kumppanuustapahtumaa, joiden tarkoituksena oli luoda opinnäytetyön yhteistyökumppaneille mahdollisuus verkostoitumiseen ja alueellisen yhteistoiminnan kehittämiseen. Tapahtumissa pyrittiin keräämään tutkimustietoa havainnoimalla sekä sukupolvien että hoitajien välistä vuorovaikutusta.
Tulosten mukaan seurakunnan kanssa tehtävä yhteistyö nousi yleisimmin esiin niin perhepäivähoitajien kuin ikääntyneiden perhehoitajienkin vastauksista. Muiden toimijoiden kanssa tehtävä yhteistyö erityisesti perhekotien osalta jää tutkimustulosten mukaan varsin vähäiseksi. Tulosten perusteella mahdollisuus sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen koetaan kuitenkin tärkeäksi ja halukkuutta sukupolvien välisen yhteistoiminnan lisäämiseen löytyisi sekä hoitajilla, ikääntyneillä että lapsilla. Yhteistyön esteeksi osoittautui kuitenkin tietämättömyys oman alueen toimijoista. Valtaosa sekä perhepäivähoitajista että ikääntyneiden perhehoitajista kokee saavansa riittävästi tukea työhönsä lähipiiriltään, mutta lisätukea toivotaan erityisesti kunnilta. Varsinkin ikääntyneiden perhehoitajat nostivat esille sijaisjärjestelyiden ja tukitoimien riittämättömyyden. Valtaosa sekä perhepäivähoitajista että ikääntyneiden perhehoitajista koki työnsä vähintäänkin joskus yksinäiseksi ja tarve vertaistukeen nousi selvästi esiin.
Asiasanat: perhehoito, perhepäivähoito, sukupolvet, vertaistuki, yhteisöllisyys