Vuonna 2017 uudistetun rahanpesulainsäädännön muutospaineet

Abstract

Rahanpesu on osa päivittäistä arkea rahan liikkuessa henkilöltä toiselle. Haluan tällä opinnäytetyöllä tuoda esille ilmiön mittavuuden ja merkittävyyden talouden kannalta sekä lisätä ymmärrystä rahanpesuun liittyvistä ongelmista ja sen torjuntakeinoista.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tutkia vuonna 2017 voimaan tullutta rahanpesulainsäädäntöä ja muutospaineita, jotka se jätti vielä jälkeensä. Opinnäytetyössä keskityn tarkastelemaan rahanpesua ilmiönä, lainsäädännön uudistamisprosessia yleisesti, rahanpesulainsäädännön historiaa sekä tilannetta ennen ja jälkeen viimeisimmän uudistuksen. Opinnäytetyössä on käsitelty asiantuntijoiden näkökulmia rahanpesulainsäädännöstä ja niistä muutostarpeista, joita asiantuntijat ovat esittäneet ennen rahanpesulainsäädännön uudistusta sekä sen jälkeen.

Tutkimus on rajattu Verohallinnon, Finanssiala ry:n ja keskusrikospoliisin asiantuntijoiden näkökulmiin. Asiantuntijat ovat organisaatioissa johtavissa asemissa ja heillä on monien vuosien kokemus työskentelystä rahanpesulainsäädännön kanssa. Tutkimus aloitettiin syksyn 2017 alussa ja se valmistui talven 2018 loppupuolella.

Tutkimuksessa on käytetty kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimus on toteutettu haastattelulla sekä keräämällä asiantuntijoiden antamia kirjallisia lausuntoja hallituksen esityksestä 228/2016, verkkolehtien artikkeleista sekä blogeista. Aineiston analysointimenetelmänä olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä teemoittelua. Teemoiksi nousivat tiedonjako eri viranomaisten ja muiden tahojen kesken kotimaisella ja kansainvälisellä tasolla, virtuaalivaluuttojen tuonti sääntelyn piiriin sekä lainsäädännön tiukentaminen sääntelyä lisäämällä.

Tutkimuksen tuloksiksi saatiin, että tiedonjakoa pitäisi lisätä eri viranomaisten ja tahojen välillä sekä kotimaisella että kansainvälisellä tasolla. Lisäksi virtuaalivaluutat tulisi saattaa sääntelyn piiriin ja niiden ylläpitäjät sekä niiden kauppapaikkojen ylläpitäjät ilmoitusvelvollisiksi ja valvonnan alaisiksi. Rahanpesulainsäädäntöä pitäisi tiukentaa lisäämällä sääntelyä ja selvityksiä, mutta kyselyt asiakkailta pitäisi suorittaa kuitenkin riskikartoituksen kautta. Tiedot yritysten ja yhteisöjen tosiasiallisista edunsaajista pitäisi saada rekistereihin nopeammin ja rahanpesun vastaiseen työhön pitäisi määrätä enemmän resursseja ja välineitä.