Teatteri-ilmaisun ohjaaja peruskoulun puheviestinnän sillan rakentajana

Abstract

Hankkeistetussa opinnäytetyössä tutkittiin, mitä annettavaa teatteri-ilmaisun ohjaajalla olisi peruskoulun puheviestinnän opetukseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka puheviestintää opetetaan parhaillaan peruskoulun yläkoulussa sekä mahdollisuuksia monipuolistaa puheviestinnän opetusta tulevaisuudessa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista fenomenologista tapaustutkimusta, jonka kohteina ovat kaksi yläkoulun luokkaa, niiden oppilaat ja heidän kokemuksensa.

Tutkimuksen käytännön osuus suoritettiin Paunun yläkoululla Jämsässä kahdelle yhdeksännelle luokalle. Käytännön työpajat rakentuivat kolmesta työpajakerrasta, jolloin osallistujat tutustuivat niin teoreettisesti kuin käytännön harjoitteiden pohjalta puheviestintään ja siihen liittyviin teemoihin. Työpajojen lisäksi aineistoa kerättiin puheviestinnän lähdekirjallisuudesta, esiintymiseen liittyvästä kirjallisuudesta, peruskoulun opetussuunnitelmasta, opinnäytetyön tekijän omista havainnoista oppimispäiväkirjassa sekä osallistuvien luokkien äidinkielen opettajilta teemahaastattelumenetelmällä.

Tutkimuksen avulla oli tarkoitus kerätä tietoa koululle, jota voi tarvittaessa hyödyntää opetusta suunnitellessa. Työpajat koettiin tarpeellisina ja niissä käytetyt harjoitteet, ja menetelmät nähtiin hyödyllisinä. Teatteri-ilmaisun ohjaajan tuomalla ammattitaidolla vaikutti olevan suuri merkitys oppilaiden suoriutumisessa.

The commissioned thesis investigated, what the drama instructor could give in teaching of comprehensive school speech communication. The study investigated how speech communication is taught at the Junior High School nowadays and the opportunities to diversify teaching speech communication in the future. The research method was a qualitative phenomenological case study, so the work was limited to two school classes, their students and their experiences.

The practical part of this research was carried out at Paunu Junior High School in Jämsä with two separate ninth classes. The practical workshops consisted of three workshops where participants were introduced to both theoretical and practical exercises in speech communication and related themes. In addition to the workshops, material was collected from speech communication literature, the literature related to elementary school curriculum, from the observations of the author’s learning diary, and by theme interviewing mother-tongue teachers in the participating classes.

The purpose of the thesis was to gather information for the school, which can be used when planning education. Workshops were considered necessary and their exercises were useful. The professional skills of the theater instructor seemed to be of great importance in the performance of the participants.