KÄYMISKELPOISTA SOKERIA HYÖTYJÄTTEISTÄ
Aspegren, Ville (2018)
Aspegren, Ville
Centria-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804114449
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804114449
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia sahanpurun sekä perunankuorimassan hyödyntämistä käymiskelpoisen sokerin tuotannossa. Kumpaakin hyötyjätettä yhdistävät niiden roolit tuotantoprosessissa, sillä molemmat voidaan mieltää sivuvirraksi varsinaisen tuotteen valmistuksessa. Näin ollen kumpikin aine voisi toimia raaka-aineena esimerkiksi sokerin tuotannossa sekä myöhemmin bioetanolin valmistuksessa.
Kokeellisen osuuden suoritin Centrian tutkimuslaboratoriossa Kokkolassa. Tutkimuksessa selvitin, kuinka erilaiset entsyymipitoisuudet vaikuttavat sokerin saantiin. Lisäksi tutkin, kuinka iso merkitys esikäsittelyllä on lignoselluloosapohjaiselle sahanpurulle. Laboratoriotyössä käytin Novozymesin valmistamia entsyymejä, joita olivat sellulaasikompleksi, β-glukosidaasi sekä glykoamylaasi. Näytteet tutkittiin UV/VIS-spektrofotometrillä, sekä laskettiin TRS-saannot.
Tutkimuksessa huomattiin selkeä eroavaisuus saatujen sokerien määrissä. Suurimmat sokeripitoisuudet sahanpurulle saatiin 50 µl sellulaasikompleksin sekä 6 µl β-glukosidaasin yhdistelmällä. Perunankuorella sokeripitoisuus nousi lähes lineaarisesti entsyymimäärän funktiolla. Suurimmalla koeannostelulla, eli 7 µl glykoamylaasientsyymillä päästiin korkeimpaan sokeripitoisuuteen kuorinäytteistä.
Kokeellisen osuuden suoritin Centrian tutkimuslaboratoriossa Kokkolassa. Tutkimuksessa selvitin, kuinka erilaiset entsyymipitoisuudet vaikuttavat sokerin saantiin. Lisäksi tutkin, kuinka iso merkitys esikäsittelyllä on lignoselluloosapohjaiselle sahanpurulle. Laboratoriotyössä käytin Novozymesin valmistamia entsyymejä, joita olivat sellulaasikompleksi, β-glukosidaasi sekä glykoamylaasi. Näytteet tutkittiin UV/VIS-spektrofotometrillä, sekä laskettiin TRS-saannot.
Tutkimuksessa huomattiin selkeä eroavaisuus saatujen sokerien määrissä. Suurimmat sokeripitoisuudet sahanpurulle saatiin 50 µl sellulaasikompleksin sekä 6 µl β-glukosidaasin yhdistelmällä. Perunankuorella sokeripitoisuus nousi lähes lineaarisesti entsyymimäärän funktiolla. Suurimmalla koeannostelulla, eli 7 µl glykoamylaasientsyymillä päästiin korkeimpaan sokeripitoisuuteen kuorinäytteistä.