Valikoituminen toimivan rajapinnan kautta oikeaan perintämenettelyyn : Case: Perustäytäntöönpano

Abstract

Ulosottolaitoksessa on käynnissä rakenneuudistus (URA-hanke) ja ulosoton täytäntöönpanotehtävät tulevat muuttumaan merkittävästi. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2019. Ulosottomenettelyä sääntelevä ulosottokaari tulee jakamaan perinnän perustäytäntöönpanoon ja laajaan täytäntöönpanoon. Lakiin ei tulla kirjaamaan yksityiskohtaisia menettelyohjeita, vaan ne on linjattava erikseen.

Opinnäytetyössä selvitettiin perustäytäntöönpanon ja laajan täytäntöönpanon rajapintoja eli sitä, millä perusteella velallinen ja hänen ulosottoasiansa valikoituvat perustäytäntöönpanon kautta laajaan täytäntöönpanoon ja miten velallisen asioita perustäytäntöönpanossa hoidetaan. Opinnäytetyössä tutkittiin myös, miten eri perintämenettelyiden välinen rajapinta saadaan toimivammaksi ja joustavammaksi.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmät olivat lainoppi ja empiirinen tutkimus. Nämä kaksi tutkimusmenetelmää on yhdistetty siten, että uudelle vielä luonnosvaiheessa olevalle oikeusnormille on annettu käytännönläheinen tulkinta ja ohje käytännön soveltamisesta. Empiirinen osuus toteutettiin osallistuvana havainnointina olemalla mukana uutta perintämenettelyä pilotoivassa ryhmässä. Perintäpilotissa etsittiin parhaita käytänteitä uudistuvaan perintämenettelyyn. Empiiristä osuutta syvensi lakiuudistuksesta saatujen lausuntojen analysointi ja niissä esitettyyn kritiikkiin vastaaminen.

Osana opinnäytetyötä syntyi työohje perustäytäntöönpanoon rekrytoitaville uusille ulosottomiehille eli ulosottotarkastajille. Käytännönläheiselle työohjeelle oli tilaus, sillä perustäytäntöönpanon asiamäärät ovat suuria ja perintäpilotissa testatut käytänteet ohjaavat ja yhdenmukaistavat suositusluontoisesti perintämenettelyä. Rekrytointien jälkeen toteutettavalla koulutuksella ja perehdytyksellä on tärkeä rooli uuden perintämenettelyn käyttöönotossa. Erityisesti tulee tukea eri perintämuotojen välistä vuorovaikutusta, jotta uhkakuvana olevaa menettelyiden eriytymistä ei synny.

The enforcement system is currently being restructured and the execution enforcement tasks will change significantly. The reform is to enter into force on 1 January 2019. The extradition regulating the enforcement procedure will be divided into debt collection into basic and extensive execution. The law does not include detailed procedural guidelines.

The thesis clarified the interfaces of basic execution and extensive execution, that is, the grounds on which debtors and their enforcement matters are selected through basic execution to extensive execution and how the debtors’ matters are dealt with in basic execution. The thesis also examined how to make the interface between the different enforcement methods more functional and flexible.

The research methods of the thesis were legal and empirical research. These two methods of research have been combined in such a way that a pragmatic interpretation has been given to the new legal norm in draft stage, as well as instructions on practical application. The empirical part was carried out as participatory observation by being involved in a group piloting a new debt recovery procedure. The debt recovery pilot sought for new best practices for a debt recovery procedure. The empirical part was deepened by the analysis of the statements regarding the law reform and replying to the criticism towards the reform.

As part of the thesis, instructions were created for new distrainors recruited to basic enforcement. Practical instructions were needed since the number of cases in basic enforcement is high, and the practices tested in the pilot guide and harmonize the debt recovery procedure, as recommendations. Training and induction after recruitment plays an important role when introducing the new debt recovery procedure. In particular, the interaction between different forms of recovery has to be supported to avoid the risk that the two procedures become differentiated.