Lasten oikeudet sisäilmaongelmaisessa koulussa : Keskeinen lainsäädäntö ja oikeusturvakeinot
Ryyppö, Tiina (2018)
Ryyppö, Tiina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805168549
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805168549
Tiivistelmä
Koska home ja kosteusvauriot ovat yhä kasvava ongelma valtakunnallisesti, heräsi kiinnostus tutkia, millainen asema lapsella on oikeudellisesti, kun koulurakennuksessa epäillään sisäilmaongelmia. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää keskeinen lainsäädäntö, joka koskee lapsen oikeuksia sisäilmaongelmaisissa kouluissa, kenen vastuulla on puuttua havaittuihin ongelmiin ja millaisia oikeusturvakeinoja on käytettävissä. Tämän lisäksi työssä käydään lävitse keskeisiä aiheeseen liittyviä ennakkotapauksia ja arvioidaan lainsäädännön ajantasaisuutta ja kehittämistarvetta. Työn tutkimusmenetelmä oli oikeusdogmaattinen ja ongelmia pohdittiin sekä perusoikeus- että toimivallan jaon näkökulmista. Aihe rajattiin koskemaan perusopetusta.
Lainsäädännön todettiin olevan hyvin hajanaista ja vastuullisen viranomaistahon nimeäminen asian eteenpäin viemiseksi hankalaa. Kunnan hallinto-organisaatio mahdollisti asioiden siirtelyn eri hallinnonalalta toiselle, eikä aina ollut selvää, mikä sektori vastasi asian valmistelusta ja päätöksenteosta. Oikeusturvakeinot voidaan jakaa ennakollisiin ja jälkikäteisiin ja ennakollisina voidaan mainita esimerkiksi lainalaisuusperiaate, sekä selkeät ja yhdenmukaiset toimintatavat. Jälkikäteisinä oikeusturvakeinoina voidaan pitää muutoksenhakua ja laillisuusvalvontaa, esimerkiksi kanteluita ja viranomaisten tarkastustoimintaa sekä vahingonkorvausvastuuta ja rikosoikeudellista vastuuta. Oikeusturvakeinojen käyttö vaikutti tehottomalta ja hitaalta toimintatavalta, lähinnä nuhtelun tasoiselta toimenpiteeltä. Vahingonkorvausvastuun ja rikosoikeudellisen vastuun realisoitumisesta ei löytynyt esimerkkitapauksia.
Lasten oikeudet saada opetusta ja opiskella turvallisissa ja terveellisissä tiloissa eivät aina toteudu täysimääräisesti, mikäli sisäilmaongelmaisissa kouluissa ongelmiin ei tartuta ripeästi ja ratkaisukeskeisesti. Lainsäädännön velvoittamaa monialaista yhteistyötä tulisi lisätä ja lapsivaikutusten arviointi tulisi ottaa osaksi kunnan päätöksentekoprosessia lakisääteisenä velvollisuutena. Lainsäädäntöä tulee yhä kehittää ja rikoslakiin tulee kirjata selkeät sanktiot lapsen terveyden menettämisen seuraukseksi, sekä luoda selkeät toimintamallit ja rutiinit viranomaisille toimia sisäilma-asioissa.
Lainsäädännön todettiin olevan hyvin hajanaista ja vastuullisen viranomaistahon nimeäminen asian eteenpäin viemiseksi hankalaa. Kunnan hallinto-organisaatio mahdollisti asioiden siirtelyn eri hallinnonalalta toiselle, eikä aina ollut selvää, mikä sektori vastasi asian valmistelusta ja päätöksenteosta. Oikeusturvakeinot voidaan jakaa ennakollisiin ja jälkikäteisiin ja ennakollisina voidaan mainita esimerkiksi lainalaisuusperiaate, sekä selkeät ja yhdenmukaiset toimintatavat. Jälkikäteisinä oikeusturvakeinoina voidaan pitää muutoksenhakua ja laillisuusvalvontaa, esimerkiksi kanteluita ja viranomaisten tarkastustoimintaa sekä vahingonkorvausvastuuta ja rikosoikeudellista vastuuta. Oikeusturvakeinojen käyttö vaikutti tehottomalta ja hitaalta toimintatavalta, lähinnä nuhtelun tasoiselta toimenpiteeltä. Vahingonkorvausvastuun ja rikosoikeudellisen vastuun realisoitumisesta ei löytynyt esimerkkitapauksia.
Lasten oikeudet saada opetusta ja opiskella turvallisissa ja terveellisissä tiloissa eivät aina toteudu täysimääräisesti, mikäli sisäilmaongelmaisissa kouluissa ongelmiin ei tartuta ripeästi ja ratkaisukeskeisesti. Lainsäädännön velvoittamaa monialaista yhteistyötä tulisi lisätä ja lapsivaikutusten arviointi tulisi ottaa osaksi kunnan päätöksentekoprosessia lakisääteisenä velvollisuutena. Lainsäädäntöä tulee yhä kehittää ja rikoslakiin tulee kirjata selkeät sanktiot lapsen terveyden menettämisen seuraukseksi, sekä luoda selkeät toimintamallit ja rutiinit viranomaisille toimia sisäilma-asioissa.