Näön ja kuulon merkitys sekä niiden arviointi ja tukeminen : Laitoshoidossa olevien ikääntyneiden kokemuksia
Haikonen, Tanja (2010)
Haikonen, Tanja
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005209990
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005209990
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää laitoshoidossa olevilta ikääntyneiltä näön ja kuulon merkitystä toimintakykyyn. Lisäksi tarkoitus oli kerätä tietoa siitä, miten hoitohenkilökunta tukee ja arvioi heidän näkö- ja kuulokykyään. Tavoitteena oli, että tutkimuksesta saadun tiedon avulla voidaan jatkossa kehittää näön ja kuulon tukemisen toimintakäytäntöjä ja sen myötä edistää ikääntyneiden elämänlaatua. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Kohderyhmä oli harkinnanvarainen ja sen muodosti kuusi vanhainkodin asukasta Raumalta. Haastattelumateriaali litteroitiin ja analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Opinnäytetyön tutkimustulosten mukaan näkö- ja kuulokyky olivat yhteydessä ikääntyneiden fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja vaikuttivat merkittävästi heidän elämänlaatuunsa. Tutkimuksessa selvisi, että ikääntyneet kokivat kuitenkin pärjäävänsä fyysisesti, hoitajilta saamansa avun turvin. Aistiongelmat vaikuttivat merkittävästi mielialaan, rajoittivat ikääntyneiden sosiaalista kanssakäymistä sekä altistivat eristäytymiseen. Saatujen tulosten mukaan näkemistä ja kuulemista tukevia apuvälineitä oli heikosti saatavilla tai sitten niitä ei ollut esitelty haastateltaville riittävästi. Myös silmälasien hoitoon ja riittävyyteen kiinnitettiin heikosti huomiota. Tutkimuksesta selvisi, että vanhainkodin tilojen valaistukseen ja väreihin oli kiinnitetty riittävästi huomiota ja ne tukivat hyvin ikääntyneiden näkemistä. Tulosten mukaan ikääntyneiden heikentynyttä kuuloa tuettiin puhumalla riittävän kovalla äänellä ja autettiin heitä tarpeen mukaan pyydettäessä. Tutkimuksen mukaan näön ja kuulon tutkimukset eivät ole säännöllisiä, eikä niitä ole järjestetty riittävästi. Hoitajien suorittama arviointi ei ollut myöskään riittävää. Saatujen tulosten mukaan ikääntyneet eivät kuitenkaan itse kaipaa säännöllisempiä näön ja kuulon tutkimuksia. Vastaisuudessa voitaisiin selvittää näön ja kuulon tukemisen toimintakäytäntöjä ikääntyneiden palveluasuntoloissa. On tärkeää, että esiin tuleviin ongelmakohtiin puututtaisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tämä tutkimus voitaisiin myös uusia muutaman vuoden kuluttua, jolloin kuultaisiin, minkälaisia parannuksia on tehty ja miten niiden vaikutukset ovat nähtävissä.