Nuoren arkiympäristöön vietävän nuorisopsykiatrisen tehostetun avohoidon kehittäminen työntekijöiden näkökulmasta
Taipale, Mirka (2018)
Taipale, Mirka
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052810594
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052810594
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää erään nuorisopsykiatrisen tehostetun avohoidon työryhmän hoitajien näkemys siitä, mitä uudenlainen, kotiin vietävän nuorisopsykiatrisen hoitotyön toimintatapa on, miten toiminta on lähtenyt käyntiin ja miten toimintatapaa voisi kehittää.
Opinnäytetyön teoreettisessa osassa käsiteltiin nuoruusiän psyykkistä kehitystä, nuorten mielenterveysongelmia ja nuorisopsykiatrisia palveluita. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea tehostetun avohoidon työryhmän hoitajaa, teemahaastattelun menetelmää käyttäen. Aineisto analysoitiin teemoittain aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Hoitajat kuvailivat nuorisopsykiatrista tehostettua avohoitoa nuoren polikliinisen avohoidon rinnalla tapahtuvana lisä interventiona, jonka tarkoituksena on työstää nuoren kanssa tiettyä nuoren toimintakykyä alentavaa haastetta nuoren arkiympäristössä. Tehostetun avohoidon lähimmät yhteistyökumppanit ovat nuorisopsykiatriset poliklinikat, -osastot, nuori ja nuoren perhe.
Tehostetun avohoidon nuorten yleisimpiin toimintakykyä rajoittaviin haasteisiin lukeutuivat masennus, sosiaalistentilanteidenpelko ja ahdistuneisuus. Nuorten kanssa työskenneltiin muun muassa altistusharjoituksien avulla julkisissa kulkuneuvoissa.
Haastatteluista saatujen vastausten perusteella tehostetun avohoidon työntekijältä vaaditaan työkokemusta nuorisopsykiatriasta ja taitoa itsenäiseen työskentelyyn. Perhetyö on tehostetussa avohoidossa keskeistä, kun nuorisopsykiatrista hoitotyötä toteutetaan nuoren kotona. Suurimmiksi kehityshaasteiksi haastatteluissa nousi nuoren hoidon oikea-aikaisuus ja sen edistäminen, yhteistyön kehittäminen työryhmän ja poliklinikoiden välillä sekä henkilökunnan lisäkouluttamisen.
Opinnäytetyön teoreettisessa osassa käsiteltiin nuoruusiän psyykkistä kehitystä, nuorten mielenterveysongelmia ja nuorisopsykiatrisia palveluita. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea tehostetun avohoidon työryhmän hoitajaa, teemahaastattelun menetelmää käyttäen. Aineisto analysoitiin teemoittain aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Hoitajat kuvailivat nuorisopsykiatrista tehostettua avohoitoa nuoren polikliinisen avohoidon rinnalla tapahtuvana lisä interventiona, jonka tarkoituksena on työstää nuoren kanssa tiettyä nuoren toimintakykyä alentavaa haastetta nuoren arkiympäristössä. Tehostetun avohoidon lähimmät yhteistyökumppanit ovat nuorisopsykiatriset poliklinikat, -osastot, nuori ja nuoren perhe.
Tehostetun avohoidon nuorten yleisimpiin toimintakykyä rajoittaviin haasteisiin lukeutuivat masennus, sosiaalistentilanteidenpelko ja ahdistuneisuus. Nuorten kanssa työskenneltiin muun muassa altistusharjoituksien avulla julkisissa kulkuneuvoissa.
Haastatteluista saatujen vastausten perusteella tehostetun avohoidon työntekijältä vaaditaan työkokemusta nuorisopsykiatriasta ja taitoa itsenäiseen työskentelyyn. Perhetyö on tehostetussa avohoidossa keskeistä, kun nuorisopsykiatrista hoitotyötä toteutetaan nuoren kotona. Suurimmiksi kehityshaasteiksi haastatteluissa nousi nuoren hoidon oikea-aikaisuus ja sen edistäminen, yhteistyön kehittäminen työryhmän ja poliklinikoiden välillä sekä henkilökunnan lisäkouluttamisen.