Elissa Aallon pukeutumispöytä : Lakatun kiintokalustepöydän konservointi

Abstract

Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus arkkitehti Elissa Aallon itselleen suunnitteleman pukeutumispöydän lakkapinnan konservoinnista. Pukeutumispöydän lakkapinnan konservoinnissa testattiin huonekalukonservoinnissa käytetyn lakkapinnan elvytysmenetelmän sovellettavuutta interiöörikonservointikohteessa. Pukeutumispöydän lakanpuutosalueet suojattiin paikkalakkausmenetelmällä.

Elissa Aalto oli arkkitehti ja Alvar Aallon puoliso. Elissa Aallon pukeutumispöytä sijaitsee Aaltojen kotimuseossa, Helsingin Munkkiniemessä, osoitteessa Riihitie 20. Pukeutumispöytä on viilutettu ja lakattu kiintokalustepöytä. Pukeutumispöydän merkittävimpiä vaurioita olivat kauttaaltaan likainen lakkapinta, lakkapinnan vesivauriot, lakan ikääntymisestä johtuva kellastuminen ja värin epätasaisuus sekä suuri lakanpuutosalue pöydän keskellä.

Pukeutumispöydän lakka tunnistettiin analyyttisen kemian menetelmillä. Lakka varmistui nitroselluloosalakaksi difenyyliamiinitippatestillä ja FTIR-analyysin avulla. Pukeutumispöydän lakkapinnan materiaalin tunnistamisen perusteella valittiin elvytysmenetelmään ja paikkalakkaukseen testattavat materiaalit. Materiaalien valinnassa tuli kiinnittää huomiota myös työturvallisuuteen, koska konservointitoimenpiteet suoritettiin Riihitien kotimuseokohteessa. Pukeutumispöydän puhdistusta lukuun ottamatta konservointityöt pyrittiin ajoittamaan niin, ettei työstä ole häiriötä tai haittaa museokävijöille.

Pukeutumispöytä puhdistettiin kauttaaltaan vedellä ja miedolla vesi-saippualiuoksella. Pinttyneimpien, tummien lika-alueiden vaalentamiseksi käytettiin 10 % oksaalihappoa. Liukoisuus- ja elvytystestien perusteella lakkapinta elvytettiin etanolilla. Lakkaustestien perusteella lakkapinnan suuren lakanpuutosalueen paikkalakaksi valittiin 25 % Laropal® A81 etanolissa. Lakanpuutosalueelle levitettiin yhteensä seitsemän kerrosta lakkaa. Konservointitoimenpiteillä saavutettiin konservointityölle asetetut tavoitteet ja pukeutumispöydän visuaalinen ilme eheytyi.

This thesis is a case study about the conservation of a varnished fixture. The fixture is a dresser designed by the architect Elissa Aalto for herself. The aim of the thesis was to test suitable materials and methods to revive the cellulose nitrate varnish by using solvents and protect the areas where the original varnish had been lost.

Elissa Aalto was an architect and Alvar Aalto’s wife. Elissa Aalto’s dresser is located at Aalto’s home museum in Riihitie 20, Helsinki. The dresser is a veneered and varnished fixture. The most notable damages in the dresser were the dirty, partially very damaged cellulose nitrate varnish and the large area where the original varnish had been lost.

The original varnish of the dresser was identified with methods of analytic chemistry. According to the diphenylamine test and the FTIR analysis, the varnish of the dresser is cellulose nitrate varnish. After the identification of the original varnish, the materials for conservation of cellulose nitrate varnish were tested. As the fixture is placed in a public museum, work safety and conservation materials were considered carefully.

The dresser was cleaned with a dilute water and soap solution. The small, dark areas without the original varnish were lightened with 10 % oxalic acid. Based on solvent tests, the original varnish was revived with ethanol. To protect the large area where the original varnish had been lost, seven layers of 25 % varnish made of an aldehyde resin Laropal® A81 and ethanol were applied. After the conservation process, the aim of the conservation was achieved, and the appearance of the dresser is now more coherent.