Mistä tietää, että onnistui? : Vesilahden seurakunnan 2014 rippikouluvuoden onnistumisen arviointi
Viljanen, Merja (2018)
Viljanen, Merja
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053011072
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053011072
Tiivistelmä
Vesilahden seurakunta toimi tämän opinnäytetyön tilaajana. Vesilahden seurakunta kokee onnistuneensa vuoden 2014 rippikoulutyössä erityisen hyvin. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko onnistumisen kokemus totta myös tutkimuksellisesta näkökulmasta sekä selvittää, miten onnistumisen voisi toistaa. Koska kyseisestä ikäluokasta lähti poikkeuksellisen paljon nuoria isoskoulutukseen, seurakuntaa kiinnosti rippikoulun rippikouluopetuksen ja -kokemuksen pysyvyys; mitä nuoret ajattelevat rippikoulusta, kirkosta, seurakunnasta ja kristinuskosta täysi-ikäisinä.
Tutkimus toteutettiin monimetodisesti. Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin survey-menetelmää ja kansainvälisen rippikoulututkimuksen kysymyksiä. Kysely osoitettiin vuonna 2014 rippikoulunsa käyneille 1999-syntyneille nuorille. Rippikoulun toteutuksen ja vaikutuksen onnistumista arvioitiin kyselyn vastausten pohjalta useasta eri näkökulmasta. Kvantitatiivinen aineisto, jonka koko on 20 henkilöä (vastausprosentti 25%), käsiteltiin kvalitatiivisella, reflektiivisellä tutkimusotteella:
1. Vertailemalla saatua aineistoa rippikoulua koskeviin tutkimuksiin.
2. Miten rippikoulu huomioi holistisen spiritualiteetin.
3. Miten rippikoulu onnistui opetussuunnitelman tavoitteissa kolmen vuoden jälkeen arvioituna.
4. Minkä näkökulman rippikoulun lakisääteiset dokumentit antavat rippikoulun arvioimiselle.
Rippikoululla on pitkän historiansa vuoksi odotettu laatuvaatimus, joka luo perustan rippikoulutyölle. Suomalainen rippikoulu on kehittynyt vuosisatojen ajan. Rippikoulutyö on saavuttanut kirkossa erityisaseman rippikoulusuunnitelmin, rippikoululeirein ja yli 80-vuotiaan isoskäytännön avulla. Vesilahden seurakunta on tehnyt tavoitteellista rippikoulu- ja nuorisotyötään Gunnar Elstadin ajatusten innottamana nuoria aktiivisesti osallistaen.
Vuoden 2013-2014 rippikoulukautta voidaan pitää onnistuneena, sillä nuoret itse ovat vastauksissaan tyytyväisiä rippikouluunsa, arvostavat konfirmaatiossa saamaansa siunausta sekä kirkossa tehtävää työtä. Nuoret ajattelevat, että kirkolla on vastauksia heidän kysymyksiinsä ja että heillä on kirkossa vielä paljon opittavaa. 100% vastanneista haluaa kastaa lapsensa, 75% suhde kristinuskoon ja 80% suhde kirkkoa kohtaan on myönteinen. Rippikoulu ja seurakunta vastasivat heidän ajattelun, liittymisen, olemassaolon, toiminnan ja tunnetarpeeseensa hyvin ja nuoret kokivat, että heidän sisimpänsä rakentui rippikoulun aikana.
Onnistumisen takaa rippikoulutyöhön kohdennetut resurssit; työntekijät, työaika ja talousarviomäärärahat sekä riittävä määrä erilaisia, eri-ikäisiä, ja -tasoisia isosia. Motivoituneet kristinopin ja osallistamisen osaavat työntekijät, rippikoululeiri Sappeessa sekä ruuan ja ruokailuhetkien merkitys korostuivat onnistumisen takeena. Kehitettäväksi jää rippikoulun lähi/leirijaksoa edeltävien ennakkotapaamisten sisällön ja toiminnan uudistaminen, isoskoulutuksen kehittäminen sekä yllämainittujen rippikoulutyön resurssien turvaaminen jatkossa.
Työstä on hyödynnettävissä muuhun nuorisotyöhön työn tekemisen reflektoinnin ja alaa koskevien tutkimustuloksien kanssa ajan tasalla pysymisen merkitys. Kunkin yhteisön jäsen tulisi kohdata holistinen spiritualiteetti huomioiden. Hyvä yhteisö vastaa kolmeen Gunnar Elstadin lanseeraamiin, osallisuutta koskeviin ihmisen ydinkysymyksiin: Pidätkö minusta, leikitkö kanssani ja saanko auttaa.
Tutkimus toteutettiin monimetodisesti. Tutkimusaineiston keräämisessä käytettiin survey-menetelmää ja kansainvälisen rippikoulututkimuksen kysymyksiä. Kysely osoitettiin vuonna 2014 rippikoulunsa käyneille 1999-syntyneille nuorille. Rippikoulun toteutuksen ja vaikutuksen onnistumista arvioitiin kyselyn vastausten pohjalta useasta eri näkökulmasta. Kvantitatiivinen aineisto, jonka koko on 20 henkilöä (vastausprosentti 25%), käsiteltiin kvalitatiivisella, reflektiivisellä tutkimusotteella:
1. Vertailemalla saatua aineistoa rippikoulua koskeviin tutkimuksiin.
2. Miten rippikoulu huomioi holistisen spiritualiteetin.
3. Miten rippikoulu onnistui opetussuunnitelman tavoitteissa kolmen vuoden jälkeen arvioituna.
4. Minkä näkökulman rippikoulun lakisääteiset dokumentit antavat rippikoulun arvioimiselle.
Rippikoululla on pitkän historiansa vuoksi odotettu laatuvaatimus, joka luo perustan rippikoulutyölle. Suomalainen rippikoulu on kehittynyt vuosisatojen ajan. Rippikoulutyö on saavuttanut kirkossa erityisaseman rippikoulusuunnitelmin, rippikoululeirein ja yli 80-vuotiaan isoskäytännön avulla. Vesilahden seurakunta on tehnyt tavoitteellista rippikoulu- ja nuorisotyötään Gunnar Elstadin ajatusten innottamana nuoria aktiivisesti osallistaen.
Vuoden 2013-2014 rippikoulukautta voidaan pitää onnistuneena, sillä nuoret itse ovat vastauksissaan tyytyväisiä rippikouluunsa, arvostavat konfirmaatiossa saamaansa siunausta sekä kirkossa tehtävää työtä. Nuoret ajattelevat, että kirkolla on vastauksia heidän kysymyksiinsä ja että heillä on kirkossa vielä paljon opittavaa. 100% vastanneista haluaa kastaa lapsensa, 75% suhde kristinuskoon ja 80% suhde kirkkoa kohtaan on myönteinen. Rippikoulu ja seurakunta vastasivat heidän ajattelun, liittymisen, olemassaolon, toiminnan ja tunnetarpeeseensa hyvin ja nuoret kokivat, että heidän sisimpänsä rakentui rippikoulun aikana.
Onnistumisen takaa rippikoulutyöhön kohdennetut resurssit; työntekijät, työaika ja talousarviomäärärahat sekä riittävä määrä erilaisia, eri-ikäisiä, ja -tasoisia isosia. Motivoituneet kristinopin ja osallistamisen osaavat työntekijät, rippikoululeiri Sappeessa sekä ruuan ja ruokailuhetkien merkitys korostuivat onnistumisen takeena. Kehitettäväksi jää rippikoulun lähi/leirijaksoa edeltävien ennakkotapaamisten sisällön ja toiminnan uudistaminen, isoskoulutuksen kehittäminen sekä yllämainittujen rippikoulutyön resurssien turvaaminen jatkossa.
Työstä on hyödynnettävissä muuhun nuorisotyöhön työn tekemisen reflektoinnin ja alaa koskevien tutkimustuloksien kanssa ajan tasalla pysymisen merkitys. Kunkin yhteisön jäsen tulisi kohdata holistinen spiritualiteetti huomioiden. Hyvä yhteisö vastaa kolmeen Gunnar Elstadin lanseeraamiin, osallisuutta koskeviin ihmisen ydinkysymyksiin: Pidätkö minusta, leikitkö kanssani ja saanko auttaa.