Isän ja vastasyntyneen varhaisen ihokontaktin tukeminen hoitotyössä

Abstract

Varhaisella ihokontaktilla on positiivinen vaikutus vastasyntyneen terveydelle, synnytyksen jälkeisten ensipäivien aikaiselle kehitykselle ja totutteluun kohdunulkopuoliseen maailmaan. Lasten hoitotyössä on koko perheen hyvinvoinnin tukeminen tärkeää. Isän ja vastasyntyneen varhainen ihokontakti edistää varhaisen vuorovaikutuksen sekä isä-lapsi-kiintymyssuhteen muodostumista.

Opinnäytetyö isän ja vastasyntyneen varhainen ihokontaktin tukeminen hoitotyössä on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsaus kokoaa varhaisen ihokontaktin merkityksiä isälle sekä vastasyntyneelle sairaalassaoloaikana syntymän jälkeen. Kirjallisuuskatsauksessa kootaan yhteen myös isien kokemuksia ihokontaktista ja selvitetään, miten isän ja vastasyntyneen ihokontakti toteutuu. Työssä selvitetään myös isän ja vastasyntyneen ihokontaktiin ohjaamiseen liittyviä eri asioita hoitotyössä.

Ihokontaktin todettiin olevan tehokkain muoto isä-lapsi-kiintymyssuhteen muodostumiselle. Isien tiedolla ihokontaktista etukäteen on merkitys sen toteutumiseen. Vastasyntyneen hoitaminen jatkuvassa ihokontaktissa vähentää vauvan stressitasoa paremmin kuin satunnaisemmin toteutettu ihokontakti. Jatkuva ihokontaktin toteuttaminen osallisti molempia vanhempia hoitoon ja paransi heidän välistä suhdettaan. Isät kokevat edelleen itsensä helposti ulkopuolisiksi ja toivoisivat enemmän tietoa ja ohjausta hoitohenkilökunnalta. Isän ja vastasyntyneen varhainen ihokontakti toteutuu eniten keskosten ja keisarinleikattujen vastasyntyneiden hoidon yhteydessä.

Tulevaisuudessa tutkimusta olisi hyvä suunnata lisää maanlaajuiseen ihokontaktin toteutumisen tutkimiseen sekä jatkuvan ihokontaktin keston merkitykseen vastasyntyneen terveydelle.

Early skin-to-skin contact has positive effects on the newborn’s health, to the postnatal development and in adjusting to the world outside the womb. In neonatal care it is important to support the whole family in the middle of this life-changing event in their lives. The skin-to-skin contact between a father and a newborn promotes early interaction between them and thus facilitates the development of their important father-child attachment.

This thesis is a descriptive literature review of the support of early skin-to-skin contact between a father and a newborn and it gathers knowledge about the importance of early paternal skin-to-skin contact to the father and child. It also views the experiences of the fathers in the chosen sources regarding implementing skin-to-skin contact and how it is being used as a care method. The review also gathers information on aspects of nursing practice on how the staff can facilitate, promote and support the early paternal skin-to-skin contact.

In the results of this review, skin-to-skin contact is thought to be the most effective facilitator in the father-child attachment process. The previous knowledge of the skin-to-skin method influences the actual implementation of the method in practice. The fathers still feel like outsiders in maternity care and wish to get more in-formation and guidance from the nursing staff.

Caring for the newborn in continuous skin-to-skin contact seems to reflect better the stress levels of the newborn than more casual implementation. The continuity of the method also has the participation of both parents in the care of their child and it appears to improve their relationship and the family bond. Most often the skin-to skin contact with the father is at use in the care of the prematurely born children and children born through cesarean section.

In the future it would be beneficial to study more of the effects of continuous skin-to-skin care and studies on how skin-to-skin care is being used in Finland nationwide.